Valonkanava blogi - Henkistä pohdintaa

Oivalluksia, läsnäolevaa tietoisuutta ja hereilläoloa Tämänkertainen blogikirjoitukseni on jatkoa saamiini oivalluksiin, joita tein viimeksi vaikean ystävyysyritelmän puitteissa ja pohdiskelujen sekä tuntojen tutkimisen kautta. Olen jo pitkään kulkenut sydämentien, elämän ymmärryksen ja myötätunnon polkua kohti tietoisempaa läsnäoloa ja elämän kokemista sekä näkemistä ilman niin suurta egon ja mielen rakenteiden väärentävää vaikutusta. Tämän tietoisen läsnäolemisen kehittäminen ja unesta herääminen jatkuu edelleen ja kerron tästä lisää seuraavassa kirjoituksessani. Kun kirjoitin blogipostauksissani "Elämisen sietämätön keveys" ja "Onko onnellisuus ajatuksen muuttuneisuuden tila" ystävyydestä ja ihmisten samankaltaisuudesta sekä yhtenevyyksien huomaamisesta ja korostamisesta myötätunnon ja ymmärtämisen kautta, mieluummin kuin erittelystä ja vikojen etsinnästä, huomasin saman tiedon tulevan vastaan myös toisaalta suunnasta. Kuin vahvistuksena ja ohjauksena, ku

Elämä on yllätyksellistä Elämä jaksaa yllättää, kun sen oppilaaksi suostuu täysin rinnoin ja vilpittömästi antautuen. Kerroin edellisessä blogikirjoituksessani haastavasta ystävyysyritelmästä ja ystävän kohdalta tulevasta melkein fanaattisesta muutospaineesta ja vaatimuksista. Ystävyytemme tosiaan kariutui näihin vaatimuksiin ja ajatusmaailmojen erilaisuuteen. Mitä tästä kaikesta sitten seurasi... Elämän kohentumista, armollisuutta ja suurempaa iloisuutta ja elämään heittäytymistä! Huomasin, että osaan olla toisia ihmisiä suvaitseva ja sietävä, myös erilaisuudessa ja että minulla on tahtoa mennä tuota tietä eteen päin ja antaa toisen jäädä omalle tielleen kulkemaan. Vika tai syy hylkäämiseen ei ollut minussa ja sen huomaaminen oli vallan vapauttava kokemus. Silloin on viisasta vain päästää irti jatkaa matkaa eri suuntiin ja kulkea oman elämäntehtävänsä ja oppituntiensa kanssa tyytyväisenä johdatuksessa. Eli negatiivinen tapahtuma voikin loppupeleissä muodostua suureksi avart

Elämisen sietämätön keveys Mikä elämisen tekee kevyeksi kulkea ja mikä raskaan? Miksi ihmiset vaativat toisiltaan muuttumista ja jonkinlaiseksi tulemista ennen kuin on hyväksytty, pidetty ja rakastettu, eikä joku asia häiritse niin paljon, että se kummittelisi taka-alalla ja mutkistaisi elämistä ja kohtaamista, vääristäen sen aivan joksikin muuksi kuin todelliseksi ymmärtäväksi yhteiseksi rakkaudelliseksi kasvuksi ja maailmanmenon, omien ehdollistumien, sisäisten ristiriitojen ja traumojen, maailman ehdollistumien ja hitaan kehityksen sekä oman voimattomuuden ja väärien valintojen sekä puutteiden (persoonan, henkisen oivalluskyvyn, tietoisuuden laajentumisen ja myötätunnon kasvun) myöntämiseksi, jossa armo näyttäytyisi yhdistävä siteenä ihmisiä kohtaan henkisinä olentoina, jotka opettelevat kaikki jotain omia läksyjään ihmisyydestä. Miksi on lakihenkisyyttä, ehdotonta vakaumuksellisuutta, periaatteita, oman edun maksimointia, hallinnan halua, piintyneitä tapoja ja sisäisiä ajatusry