Valonkanava blogi - Henkistä pohdintaa

 Tietoisuudesta Tietoisuus tuntuu olevan tämän päivän kruununjalokivi. Sitä tavoitellaan ja halutaan, miettimättä liiemmälti  tarkoitusperiä, miten se vaikuttaisi elämään ja miten oikea toiminta rytmittyy osaksi tietoisuutta - tietoisuutena motiiveista, pyrkimyksestä/ajatuksista ja toiminnasta. Eli vastuu itsestään ja kanssaihmisistä kasvaa, mitä tietoisempi on. Ei voi enää piiloutua tietämättömyyden taakse tai paeta entiseen tiedostamattomuuden tilaan. Tietoisuus ei kasva älyllisesti opiskelemalla ja ulkoa pänttäämällä kirjoja, imemällä kursseilta vaikutteita ja toistamalla harjoituksia mekaanisesti ja suorituspainotteisesti tai luokittelemalla alan termistöä uskovansa tietävän asiasta paljonkin tai jopa väitellen toisten kanssa ns. henkisistä totuuksista ja samalla työntäen toisia nurkkaan tai astuen heidän avullaan korokkeelle. Se on ihmisyyttä - nautinnon halua, elämyksien halua, halua löytää tieto omin saavutuksin pinnistelemällä ja sitä etsimällä, halu olla jotain e

Elämän oppikoulu Valonsoturiuteen kasvu alkaa siis pelkojen kohtaamisesta ja kärsimyksen jalostavan vaikutuksen tiedostamisesta myötätuntoisen sydämen herkkyyteen ja viisauteen. Tätä alustin jo edellisessä kirjoituksessani, jossa pelkojen kohtaamista käsiteltiin tarkemmin.Valonsoturi-oppilasta tullaan koettelemaan monin tavoin elämän aikana, mutta hän hyväksyy tämän tuntien sydämessään, ettei muuta tietä tietoisuuteen, syvempään ymmärtämiseen ja valaistumiseen ole. Hän on valmis kulkemaan askeleet. Valonsoturi-oppilasta tullaan testaamaan monin tavoin - hänen perushyvyyttään, tahtotilaansa ja perustaansa, jotta valmistellaan hänen sydäntään avautumiselle ja mieltä vahvistettua kulkeakseen  hyväksymisen, ymmärtämisen ja antautumisen polkua elämän oppikoulussa. Usein heillä on hankalat olosuhteet jo mm. lapsuudessa tai hankaluuksia myöhemmin nuoruudessa tai aikuisiässä, jotta sopivat herätykset aktivoivat, muistuttavat ja työntävät sielunsuunnitelmassa tietoisuuden ja rakkauden

Kaiken takana oleva rakkaus Rakkaus yhdistetään sanana vahvasti tunteisiin ja ihmissuhteisiin, vaikka se on paljon muutakin. Rakkaus-käsite onkin kokenut jonkinlaisen arvonlaskun vääristyneen, tarpeettoman ja harhaanjohtavan turhan käytön seurauksena, jota esim. joissakin ehdollistumien täyttämissä new age-piireissä ja myös uskonnollisissa piireissä käyttäytymismalleissa, rituaaleissa, mystifioinnissa ja kohtaamisissa harrastetaan. (vaatteet, arvonimet, suoritteet, ajanvietteet, rituaalit, käsitteet, "rekrytointi", ostettu henkisyys, me-henkisyys, joka poissulkee muut jne.) Ryhmäytymisten takana on usein ihmisten perusarkuus ja epäluottamus itseensä sekä suoraan yhteyteen omasta sieluitsestä maailmankaikkeuden alkulähteeseen ja siihen todelliseen ehdottomaan (pyytettömään ja viisaaseen) myötätuntoon ja rakkauteen. Taustalla voi olla myös hyväksytyksi tulemisen tarve ja halu olla käsitteellisellä ajatustasolla yhtä muiden samanhenkisten uskomuspohjan - ja ajattelutyyl

Kaikki on hyvin Jotta voi elää täysin läsnä olevalle hetkelle, on päästettävä irti toiveista, haluista ja odotuksista ohjata tapahtumia johonkin suuntaan ja vain heittäydyttävä mukaan elämän virtaan. Vastustaessasi tapahtumien kulkua kiinnität itsesi ja onnellisuutesi lopputulokseen, sen mukaan, miten asiat myötäilevät henkilökohtaisia toiveitasi. Silloin elämä on kuin meressä seilaisi, välillä on aallon harjalla ja taas toisessa hetkessä uppoaa pohjalle. Mutta jos huomaa, ettei onnellisuus ole riippuvainen muista ihmisistä tai olosuhteista, on kuin vapautuisi lumouksesta. Tyytyväisyys, tyyneys, rauha ja luottamus ovat olemisen tila eivät tavoittelun tulosta. Tavoittelemalla läsnäolevuutta karkoitat sen vain kauemmas. Ei voi sanoa, että olen onnellinen sitten, kun saavutan seuraavan tavoitteen elämässäni, tietyt muutokset tapahtuvat, ihmiset muuttuvat ympärilläni tai kun jään eläkkeelle. Elämä on tässä ja nyt. Tulevaisuudesta et voi varmuudella sanoa mitään, kaikki on kuitenkin