Pohdintaa tietoisuudesta ja vähimmän vastuksen toiminnasta

 Tietoisuudesta

Tietoisuus tuntuu olevan tämän päivän kruununjalokivi. Sitä tavoitellaan ja halutaan, miettimättä liiemmälti  tarkoitusperiä, miten se vaikuttaisi elämään ja miten oikea toiminta rytmittyy osaksi tietoisuutta - tietoisuutena motiiveista, pyrkimyksestä/ajatuksista ja toiminnasta. Eli vastuu itsestään ja kanssaihmisistä kasvaa, mitä tietoisempi on. Ei voi enää piiloutua tietämättömyyden taakse tai paeta entiseen tiedostamattomuuden tilaan.

Tietoisuus ei kasva älyllisesti opiskelemalla ja ulkoa pänttäämällä kirjoja, imemällä kursseilta vaikutteita ja toistamalla harjoituksia mekaanisesti ja suorituspainotteisesti tai luokittelemalla alan termistöä uskovansa tietävän asiasta paljonkin tai jopa väitellen toisten kanssa ns. henkisistä totuuksista ja samalla työntäen toisia nurkkaan tai astuen heidän avullaan korokkeelle. Se on ihmisyyttä - nautinnon halua, elämyksien halua, halua löytää tieto omin saavutuksin pinnistelemällä ja sitä etsimällä, halu olla jotain erityistä ja merkittävää ja nousta parrasvaloihin tai "kaltaisiensa ihmisten" joukkoon. Silloin mieli ja mielikuvat ajavat ihmistä huippukokemuksiin, eikä hiljainen tieto, joka on mielen saavuttamattomissa. Kun mieli hiljenee, totuus alkaa hahmottua. On tultava nöyräksi, lempeäksi, lujaksi ja oikeudenmukaiseksi, jotta näkee ja tuntee totuuden sisällään. Sen jälkeen sisäinen johdatus ja tunne on niin vahva, että sitä vastaan toimiminen on mahdotonta. Kun olet herännyt, paluuta entiseen ei ole. Et voi enää kääntyä tai lakata tiedostamasta. Siinä on polun ihanuus, armo, ja haasteellisuus. :)

Kirjat ja kurssit ovat joskus paikallaan, jos asia on lähtenyt itämään sinussa ja käsittelet jo sisälläsi teemaan liittyviä asioita. Muuten ne ovat elämyksellistä viihdettä, siinä missä mikä tahansa muukin kulutuspainotteinen ajanviete. Toki niistä voi saada suuntaa antavia ohjeita tai näkemyksiä, mutta valmista kaavaa ei mikään luettu tai muilta ammennettu tieto tuo.

 Jos lukee teoreettisen selonteon tai jonkun kokemuksen esim. heräämisestä ja oivaltamisesta, näet tienviitan, joka osoittaa heräämistä kohti, mutta sinun reittisi voi olla täysin toisenlainen. Kun puhutaan tietoisuudesta, se on usein kokemuksellista suoraan tietämistä, miten asia on. Mielen askartelulla ei ole siinä mitään tekemistä. Mitä enemmän pyörittelet mielesi päällä ajatuksia, sen kauemmas totuus karkaa. Tietoisuus ei ole käsiteviidakkoa, rakennetietoa, lohkottua ja erillistä kokonaisuudesta vaan selkeää ja ehdotonta tietoisuutta Olevaisuudesta. 

Tietoisuus ei siis ole analyyttistä älykkyyttä, jolla nujertaa toinen termien ja latteuksien taitavalla käytöllä, lainaamalla toista ihmistä tai kirjoittajaa kokien itsensä paremmaksi tai visailun suureksi tietoviisaaksi. Se ei ole brassailua käsiteviidakolla tai että tietoisuus olisi jonkun puolella ja toista vastaan. Tietoisuus on vähimmän vastuksen kautta kulkemista, joka tässä tarkoittaa harhan läpi näkemistä ja olennaisen oivaltamista asioissa. Silloin tuntee sisällään siinä hetkessä, miten toimia ja mitä sanoa, mikä on tarkoituksellista ja mikä taas egomielen vauhdin hurmaa. Tietoisuus on kärsivällisyyttä ja ymmärrystä.

Vähimmän vastuksen kautta kulkeminen tietoisena tarkoittaa myös, ettei ota mitään henkilökohtaisesti. Et ota kantaaksesi paremmintietävyyttä tai anna summittaisia näsäviisaita neuvoja paikoissa ja tilanteissa, joissa niitä ei tarvita tai edes haluta. Tietoisuus ei ole pakkosyöttöä tai toisen loukkaamista teemalla tarkoitus pyhittää keinot.

Ehei, toiminta on herkkää ja korkeinta kuuntelevaa, mutta toisinaan myös lujaa ja määrätietoista. Tietoinen ihminen tuntee, miten missäkin tilanteessa toimitaan. Toiminnassa näkyy sydämen viisaus ja hienotunteisuus, kuinka ihminen osaa kuunnella toista ihmistä myötätuntoisesti tuntien sisällään välittämistä ja rakkautta kanssakulkijaa kohtaan, jos sydäntietoisuus on alkanut vaikuttamaan. Jos tapaat ihmisen, joka on tietoinen, mutta käyttäytyy karkeasti tai ei osaa kuunnella toisten ihmisten tunnepuolta tai toimia hienotunteisesti, olet kohdannut mentaalipuolella toimivan ihmisen, jonka sydän ei vielä ole saavuttanut avautumista. On siis mentaalipuolen tietoisuutta ja sydämen tietoisuutta tai näiden yhdistelmää, jossa toteutuvat molemmat puolet. Johdonmukainen toiminta, tahto, rauha, sisäinen johdatus ja viisaus, kunnioitus, myötätuntoinen suhtautuminen ihmisen kärsimykseen ja harhan poistaminen tilanteen mukaan aina kuitenkin toisen tilannetta arvostavalla ja myötätuntoisella tavalla, joko olemalla lempeän luja tai rakastavan myötätuntoinen.

Tietoinen tietää, että kaikkien polkuja ja valintoja on syytä kunnioittaa, antaa ihmisten tehdä omat päätöksensä ja silti olla aidolle kysyjälle ja etsijälle tavoittettavissa. Hän ei lähde mukaan älylliseen sanakikkailuun vailla muuta tarkoitusta tai esiintymiseen itseriittoisuutta tuntien.

Tietoisuus koostuu myös tietämättömyyden ymmärtämisestä. Mitä enemmän alkaa tiedostaa, sitä vähemmän todella tietää tietävänsä! Jeesus sanoi, että te tulette tekemään samanlaisia tekoja kuin hän, vieläpä suurempiakin. Siksi arvolla tai asemalla ei ole merkitystä. Tietoisuus on avoin meille kaikille, olemme kaikki samanarvoisia. Sitä ei voi vangita tai omistaa kukaan. Jos niin yrittää, tulee huomaamaan joutuneensa egomielen koukkuun. "Ensimmäiset tulevat viimeisinä ja viimeiset ensimmäisinä." Siksi tietoisuus ei ole ulkonaisen arvon tai kunnianimen kautta saavutettu asia, vaan jotain muuta. Sillä ei saada ihmisiä toimimaan, miten Minä haluan, tai Minun hyödykseni vaan mikä on ihmisen heräämiselle ja hänen henkilökohtaiselle henkiselle oppimismatkalleen toteutuva paras.



Tietoisuus on vapautta ja heräämisen riemua

Tietoisuus syntyy/muodostuu ja linkittyy usein hetkinä/ oivalluksina ja suoratietona, kun et ponnistele tai yritä. Kun olet tyhjä mielen pauhusta ja avautunut toimimaan korkeimman hyvän puolesta kuunnellen enemmän kuin itse tuottaen tai tahtoen. Herkisty siis kuulemaan! Mieli haluaa käyttää tietoa hyväkseen ja määrätä sen avulla asioista, mutta tietoisuus vain on.