Tietoisuus ja sielu

 Miten kehittää tietoisuutta?

Miten tietoisuutta voi kehittää, milloin se on tarpeellista ja toivottavaa ja milloin se on suoranaista pyrkyryyttä ja kärsimättömyyttä, jolle henkimaailma rakastavasti hymyileee ja kertoo, odotahan vielä, sinulla on vielä monien perustavan laatuisten asioiden ymmärtäminen kesken, ennen kuin pyrit seuraavalla tiedostamisen tasolle tai askelmia eteenpäin.

Meditaatio tuntuu olevan yksi tapa ja hiljainen virittyminen, kuten kynttilän ääressä rauhoittuminen tai rukoilu. On tarpeellista ymmärtää, että kaikella on aikansa ja ettei tietoisuus ole valtaa tai askeleen edellä muita olemista. Tietoisuutta ei anneta myöskään lahjaksi tai palkinnoksi malttamattomalle kitisevälle ihmiselle, joka kärsimättömästi etsii oikoteitä löytääkseen kultajyviä sieltä täältä mielensä orjuuttamana ja egomielensä käskyttämänä. Tietoisuus on vastuuta eikä uteliaisuuden tai vallanhalun tyydyttymistä. Se annetaan, kun oppilas on valmis sen kantamaan ja jos hänen tarkoituksensa on tehdä palvelutyötä. Se ansaitaan, kun on riittävästi ja sinnikkäästi osoittanut olevan polulleen ja suunnitelmalle uskollinen ja on käsitellyt pelkojaan ja rajoitteitaan rakkauden esteenä.

Tietoisuus voi olla välähdyksiä jotain palvelutyö tarkoitusta varten, suurempien yhteyksien tunnistamista, synkronismia, oman sielunsuunnitelmansa asteittaista avautumista, sieluperheen ja sieluitsen energian löytämistä ja kaiken taustalla olevan Rakkauden voiman tarkoituksen ymmärtämistä.  Tietoisuus on hyväksymistä niissä asioissa, mitä ei voi muuttaa ja sen muuttamista, minkä voi. Tietoisuus on valon tuomista, tahtoa, rakkaus-viisauden ja myötätunnon antamista, suuremman hyvän puolesta taistelemista sekä innostumista ja periksiantamattomuutta toteuttaa osansa maapallolla ja tuntea Luojan kosketus ja yhteys jokaisessa asiassa ja hetkessä. Tietoisuus on hyppäämistä Luojamielen tahtoon eikä sortua egomielen vastustamiseen. Kun tietää/tiedostaa niin oppii huomaamaan myös ne elämänalueet ja hetket elämässä, milloin luulee/luulottelee tietävänsä, vaikka egomieli polleana on "tietäväisenä tai pätemässä". Silloin tulee nöyryys maailmankaikkeuden salaisuuksiin, henkiseen hierarkiaan ja rakkauteen sekä suunnitelmaan, jossa opettelemme hitaasti avautumaan ja tuntemaan Luojamielen henkäyksen sen monissa aspekteissa maanpäällä ja sen monissa ulottuvuuksissa.

Tietoisuutta heikentävät

Olen tullut päätelmiin, että urautuminen käsiterippeisiin ja tietoon, joita on rakentunut tunteiden, henkisten rajaavien oppisuuntien, kaavojen ja perususkomusten kautta, ulkopuolelta opetettujen ja ehdollistuneiden pelkorakenteiden ja syyllistämisen kautta tai samaistumalla liikaa hetkittäisiin ja menneisiin aikaisempiin korkeisiin elämyksiin ja kokemuksiin, ripustautuminen ja niillä ns. "herkuttelu", heikentävät puhdasta tietoisuutta. Ne katkaisevat vuoropuhelun, koska käsitteistäminen ja samaistuminen on niin voimakasta, ettei tietoisuus pääse virtaamaan tiedon vääristymättä. Samoin myös voimakas egomieli vääristää tiedon aina omia tarkoitusperiään vastaavaksi. Varsinkin jos on negatiivisesti asennoitunut ja haluaa päälle päsmäröidä tai vuoroin mielistellä muita kulkijoita löytämättä tasapainoista ja armollista suhtautumista ihmisiin - Ykseys.

On helppo moittia toisia ihmisiä ja tuomita, varsinkin jos ei kykene ymmärtään tai tiedostamaan asioita tai kokemukset puuttuvat asiaan liittyen ja on ennakkoluuloja tai vastahankaisia asenteita. Täytynee ymmärtää, että tiedekin etsii vastauksia, eikä kaikkia asioita voi mitata tai niihin ei ole sopivia laitteita, vaikka asiat ja ilmiöt olisivatkin olemassa. Mittauksien kehittyessä ja tiedon lisääntyessä myös tieteen vanhat näkemykset ja teoriat todetaan vääriksi, virheelliseksi tai niitä tarkennetaan tai saadaan täysin uutta ja mullistavaa tietoa.

Samalla tavoin tiedostamattomalla ei ole vastaanottimia tai valmiuksia tietoisuuteen ja sen ohjaamaan tietoiseen toimintaan. Silloin tulee ymmärtää, ettei toinen ole ollut tietoinen, hän on eri kohdassa omalla polullaan ja hänelle merkityksellisissä oppimiskohteissa, ja hänen energeettinen olemuksensa ja sielunhistoria ovat erilaiset, jolloin hahmottaminen, ymmärtäminen ja kokemusmaailma ovat poikkeavia ja ristiriitoja ja näkemyseroja tulee sen vuoksi.

Myös sopivilla olosuhteilla on merkitystä tietoisuudessa. Rauhallinen ja stressitön mieli kuulee intuition paremmin ja myös muunlaisen korkeamman yhteyden, kuin sekava ajatuksien soppa, ulkoaohjeistettu ajatteleminen ja ylikiristetty fyysinen kulkuneuvo kehona, jossa stressihormonit piiskaavat elimistöä ja ihminen on kireänä kuin viritetty nuoli. Myös psyykkinen tasapaino, henkinen turvallisuus olla sitä mitä on ja ympäristö, jossa on avoin ja hyväksyvä ilmapiiri antavat potentiaalisen mahdollisuuden avautua tietoisuudelle. 

Kun kokee itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenään, vapautuu sielun ääni soimaan puhtaammin taustalta, eikä se peity pelkoihin ja suorituspaineisiin. On monia esimerkkejä, joissa ahdas näkemys esim. uskontokunnissa on johtanut, suoranaiseen syrjimiseen, ihmisten jaottelemiseen ja riistoon sekä vinoutuneeseen jopa rikolliseen toimintaan. Koulutus ja perustietous uskonnoista, yhteiskunnallisista ilmiöistä ja maailman tapahtumista auttavat ymmärtämään maapallon tilannetta ja hahmottamaan kollektiivista ihmisyyden tietämystä ja tasoa ja massojen näkökulmaa. Ne auttavat myös saamaan perspektiivia yksittäisen ihmisen roolille koko kuviossa ja pitävät yllä suhteellisuuden tajua ja myötätuntoista suhtautumista.

Sieluolemus

Olen paljon viime aikoina miettinyt sieluolemuksen eri sävyjä, kartastoa josta esim. Alice Bailey antaa oman kuvauksensa - eli mitkä säteet vaikuttavat ja mikä on sieluhistoria, jota taustalla vaikuttaa. Voisi ajatella, että pohjimmiltaan olemme kaikki samasta lähteestä lähtöisin, mutta variaatioita matkan varrella kuitenkin tulee. Se, mikä toimii itsellä, ei toimi välttämättä toisella ja jokaisen suunnitelma elämälleen on erilainen ja erityinen. Siksi yhden polku ei samanlaisena toteutettuna voi olla toisen polku. Tietoisuus tulee tässä hyvin kuvioihin ja pitää olla herkkätuntoinen tunnistaessaan, mikä on minulle oikea ja hyvä valinta kussakin tienristyksessä, mikä minua puhuttelee, mikä kutsuu ja mihin menen todellakin sielunjohdatuksena, milloin egon puskemana ja milloin halutessani tulla, saavuttaa ja olla jotain samaa kuin toinen, vaikka oma tieni olisikin erilainen.

Sielun värähde - esim. tietoisuus ja ominaisuustaso, mitä täällä edustaa, esim. onko mentaalipuolen kulkijoita vai sydämen polun kulkijoita (sielun suunnitelma, tavoitteet ja energeettinen olemus) vaikuttaa paljon siihen, mitä valintoja elämässä teemme, minkälaisiin oloihin synnymme ja mikä tarkoituksellisuutemme kokonaissuunnitelmassa on. Sieluperheen olemus taustalla vaikuttaa tiedostamiseen ja kokemiseen ja esimerkiksi oppaisiimme, minkälaista tehtävää täällä on suunniteltu ja onko tehtävällämme merkitystä myös sieluperheen tietoisuuden kasvussa toisella puolen ja onko kyseessä ns. yhteinen tehtävä. 

Meissä on hyvin paljon eroja tiedostamisessa ja elämän valintojen tekijöinä. Kun palaamme toiselle puolelle, emme mene samaan paikkaan, vaan juuri ohjaudumme oman tiedostamisen tason värähteiselle paikalle. Siksi on hyvä tiedostaa oma korkeampi olemus ja suunnitelma, jonka vuoksi on tänne tullut. Olosuhteet ja eteneminen/ymmärrys pohjautuu paljolti tähän, toiset tiedostavat ja prosessoivat asioita itsessään ns. avautuvat tiedolle sielunsuunnitelman mukaan, mutta toiset tarvitsevat paljonkin ohjausta muilta, ovat epävarmempia ja helposti johdateltavissa. Alkulähteestä olemme kaikki lähtöisin, mutta koska polulle on lähdetty hakemaan vastauksia jumallisuuden luonteesta, itsestämme osana kaikkiallista jumaluutta, matkaa tehdään eri tavoin, erilaisella syvyydellä ja kokemuksellisuudella. Lopulta mitkäät yksittäiset taidot, energioiden manipuloinnit tai henkiset tyylisuunnat ja ajatukset eivät ole merkittäviä, vaan kokonaisuuden ymmärrys ja tietoisuus - juuri ykseystietoisuus.

Mutta lähtöajatuksena ja ihmisyyden olemuksellisena puolena on syytä huomata, että heijastamme oman "totuutemme" sellaisenaan koskemaan muidenkin kertomaa ja tuosta lähtökohdasta tarkastelemme toisten kokemuksia. Harvoin tai juuri koskaan emme kykene sellaiseen tiedostamiseen, missä näemme totuuden juuri sellaisena kuin se toiselle on tai mihin toisen kokemukset ovat hänet vieneet. Siksi helposti tuleekin asioista ja eri näkökulmista juupas eipäs- väittelyitä, kun asioita pyöritellään niin eri kokemuksellisuudesta ja lähtökohdista käsin. Myös hoitajalla on tärkeää kuunnella/tiedostaa, milloin puhuu tietoisuus ja milloin vain omat subjektiiviset mielipiteet ja kokemukset, mikä asia kenelläkin toimii. Näet vain jäävuoren huipun, vaikka luulet näkeväsi koko jäävuoren. Nöyryys syntyy juuri tietämättömyyden tiedostamisesta.