Myötätunnon kehittyminen ja valonsoturius 1

Kaiken takana oleva rakkaus

Rakkaus yhdistetään sanana vahvasti tunteisiin ja ihmissuhteisiin, vaikka se on paljon muutakin. Rakkaus-käsite onkin kokenut jonkinlaisen arvonlaskun vääristyneen, tarpeettoman ja harhaanjohtavan turhan käytön seurauksena, jota esim. joissakin ehdollistumien täyttämissä new age-piireissä ja myös uskonnollisissa piireissä käyttäytymismalleissa, rituaaleissa, mystifioinnissa ja kohtaamisissa harrastetaan. (vaatteet, arvonimet, suoritteet, ajanvietteet, rituaalit, käsitteet, "rekrytointi", ostettu henkisyys, me-henkisyys, joka poissulkee muut jne.)

Ryhmäytymisten takana on usein ihmisten perusarkuus ja epäluottamus itseensä sekä suoraan yhteyteen omasta sieluitsestä maailmankaikkeuden alkulähteeseen ja siihen todelliseen ehdottomaan (pyytettömään ja viisaaseen) myötätuntoon ja rakkauteen. Taustalla voi olla myös hyväksytyksi tulemisen tarve ja halu olla käsitteellisellä ajatustasolla yhtä muiden samanhenkisten uskomuspohjan - ja ajattelutyylin kanssa.

Ryhmässä oleminen on kiireiselle ihmiselle mukavuuskysymys. Ei tarvitse kaikkea miettiä ja tunnustella sisällään, onko tämä totta vai yritetäänkö minulle syöttää pajunköyttä kauniisiin lauseisiin verhoten tai antaa helppoja vastauksia ja tyrkkiä sivupoluille, jossa toimin henkisen tai hengellisen yhteisön luoman kehyksen puitteissa palvellen sen etuja ja näkemyksiä ja kadottaen oman totuuteni, polkuni ja arkeen tuodun henkisen ymmärryksen kokonaiskuvan ja tasapuolisuuden. Suuntaukset, kun ovat vain uutta harhaa ja erillisyyttä, uutta egon keinoa pullistella näennäistietoisena ryhmävoiman kannattelemana "valaistuneena". Usein joukko täyttyy enemmän tai vähmmän tyhjistä kuorista sekä ontoista ehdollistuneista rakennelmista.


Onhan ryhmäytymisessä puolensakin, olet sosiaalisesti aktiivinen ja otat kontaktia muihin, mutta millä ehdoilla? Kuka sinussa katselee ja puhuu, nöykkäileekö hän usein, hakeeko hyväksyntää ja samanhenkisyyttä ja helppoutta. Onko tuo "sinä" etujaan ja verkostoaan lisäävä konsensus-hakuinen ihminen, vai omalle polulleen lähtenyt totuutta ja oikeudenmukaisuutta etsivä, itseään ilmentävä ja aito henkilö, jonka teoissa ja sanoissa puhuu sisäinen suora yhteys korkeampaan viisauteen ja oikeudenmukaisuuteen? Voikin miettiä, milloin on kyse epäjumalan palvelusta? Jos puhut toisten antamilla sanoilla ja lauseilla, etkä puhu omasta rakkaudestasi, kokemuksestasi sekä yhteydestäsi suoraan Kaikkeuteen, olet juuri se tyhjä koliseva tynnyri, joka rakkaudesta puhuu, muttei sitä todella sisällään kanna.


Sivupolkuja ja kiertoteitä

Henkisyyden kasvu on siis elämän ymmärtämistä, tietoisuuden ja sydämen myötätunnon avautumista, jumaluuden näkemistä kaikkialla eli ykseyden oivaltamista (myös negatiiviset asiat), luottamusta korkeimman ohjaukseen ja omaan polkuunsa, rohkeaa tarttumista ja kyseenalaistamista sekä ei-dualismin ja kaavamaisen järjestelmän läpi näkemistä - nähdä se, mikä on totta ja mikä harhaa.

Henkilökohtaisessa kasvussa kivut ja kärsimykset vievät tehokkaasti totuuden äärelle ja sulattavat egomielen voimaa ja valtaa. Kivun ja kärsimyksen kautta sydämen terälehdet aukeavat ja rakastava myötätuntoisuus jokaisen kärsimykselle mahdollistuu sekä suuremman viisauden tavoittaminen. Zen-traditioissa sanotaankin kyyneleiden olevan toivottuja, koska ne heikentävät egoa. Siksi ihmissuhteiden draama, kriisit, pettymykset, vaikeat elämäntilanteet ja kokemukset ovat toivottavia, eivät kärsimyksen itsensä tähden, vaan juuri myötätunnon kehittymisen kannalta. Kun sydämen myötätunto yhdistyy sielun tietoisuuteen ja viisauteen - korkeimpaan toteutuvaan hyvään - et voi missään tilanteessa tehdä väärin. Sydämessäsi tiedät, mitä tehdä tai sanoa, milloin irtipäästää ja milloin lempeästi tukea toista, ilman sitomatta henkilöä itseesi tai jättämättä häntä kiitollisuudenvelkaan tai ylentämättä itseäsi hänen yläpuolelleen. Ykseys ei tunne ylempiä tai alempia, kaikki osaset vain kiinnittyvät toinen toisiinsa, ilman arvottamista tai hierarkiaa. 

Erottelukykyä siis tarvitaan aina, kun etsit ohjeita ulkopuoleltasi. Jos haluat kuulla toisten mielipiteitä, pidä ne vain suuntaa antavina mielipiteinä - tienviittoina, jotka voivat viedä eteenpäin polullasi, tai monesti useammin sivupoluille tai kiertoteille.  Heillä on omat syynsä saada vaikuttaa toisiin, eivätkä nämä syyt aina ole niin ruusunpunaisen pyyteettömiä. Joskus henkinen ohjaus esim. näkijän tai muun auttajan taholta, on tarkoitettu vain testiksi ja harhauttajaksi kohdallesi, miten erottelukykysi, oma tietoisuutesi ja voimasi toimii. Jätätkö vieläkin langat ja tienviittojen ohjeistukset muille, vai joko sinulla olisi rahkeita olla oman elämäsi valonsoturi ja totuuden kokija. Jos jatkat sokeasti kuunnellen ohjausta muilta, hylkäät oman intuitiosi ja tietoisuutesi kasvun mahdollisuudet ja annat toiselle vallan lähettää sinut taas kerran sivupoluille tai kiertotielle. Sehän on sinulle ihan samantekevää, vai onko. Sinussa on samat ainekset yhteyteen ja valoon - kukaan toinen ei voi tehdä matkaasi puolestasi, sinun on tehtävä se itse.

Monenlaiset pelot

Kannamme monenlaisia pelkoja mukanamme. Osa on ehdollistuneen kasvatuksen, kulttuuri-ilmapiirin ja yhteiskunnan luomia vääristyneitä ihmisarvon mittareita, osa minäkuvan ja syyttävän varjoitsen luomia kohtuuttomia vaatimuksia ja odotuksia ja osa kollektiivista tai kansakunnan alemmuudentuntoa sekä historiaa.

Pelko on myös suojaava ja varoittava tunne. Sen päämääränä on pitää meidät elossa ja ettemme vahingoittaisi itseämme väärillä valinnoilla tai uhkarohkeilla päätöksillä. Pelko voi siis toimia puolestamme tai meitä vastaan. On opittava huomaamaan pelon syyt ja seuraukset, mistä mikäkin johtuu, mikä on pelon lähtökohtainen alkuperä ja mikä sen sanoma meille on - onko se sisäistä ohjaavaa viisautta vai ulkoaohjeistettua varjopuolen lamauttavaa vähättelyä ja syyttelyä vai trauman aiheuttamaa jäännettä.

Monet pelot johtuvat vääristyneestä kulttuurista ja sen luomasta paineesta. Kaikille ei ole kaikkea, ja toiset ovat merkittävämpiä ja tasa-arvoisempia kuin toiset. Toiset saavat kärsiä ja toiset häikäilemättömästi ajaa omia etujaan. Tuo paine ei tue ymmärtävän ja hyväksyvän ihmisyyden kasvua ja auta löytämään uudenlaisia toiminnallisia ratkaisuja kaikkien ja yhteiskunnan parhaaksi, vaan aiheuttaa ihmisissä joko rajoittamatonta häikäilemätöntä kilpailuhenkeä ja järjestelmästä sekä muista hyötymistä, itsensä pehmeiden puolien hylkäämistä, rakkaudettomuutta ja myötätunnon puutetta, itseluottamuksen puuttetta, epävarmuutta, suorittamista tai syrjäytymistä alentuen itsesäälin ja haasteettomaan elämään. Kaikilla ihmisillä kuitenkin olisi annettavaa yhteiskunnalle ja kaikkia tarvitaan. Palkkoja tulisikin korjata enemmän yhdenmukaisempaan suuntaan, jotta räikeät erot kurottaisiin kiinni. Jokainen työ on tarpeellinen, ja se tulisi näkyä myös palkkaerojen kaventumisena ja ihmisyyden sekä työn arvostamisena.

Pelkäämme myös olla erilaisia, erottua, ottaa kantaa ja olla eri mieltä. Miksi? Onko oma voima ja tahtotila tietoisuuden kasvuun ja ymmärtämiseen, jotain joka kuuluu toiselle ja joka sanellaan ulkopuoleltasi, päättäjiltä, uskontorakennelmilta ja yhteisöiltä. Näissäkö paremmintietäjät sijaitsevat ja tietävätkö he sinun parhaasi, paremmin kuin sinä itse? Vai onko sielläkin takana pelkoa, jotta heräämistä tapahtuisi ja uudenlaista yhdentymistä, paremman huomisen ja tietoisuuden auringon nousemista valaisemaan jyrkkiä byrokraattisia järjestelmiä ja hiljaista hallintaa. Pelkäämmekö omaa voimaamme, rakkauttamme ja kasvua, jota tässäkin elämässä voimme edustaa ja antaa valoa sekä toivoa myös muille ihmisille - välittäen ja yhteistä hyvää edistäen. Meissä, mielessämme ja tietoisuudessamme on valtavat voimavarat ja voimme kohdata pelkomme, sen meitä lamaannuttamatta tai sen  ohjaamatta passiiviseen sietämiseen. Meillä on toivoa ja yhdessä voimme murtaa kangistuneet näkemykset sekä kaavat, valottaa ne sielumme tietoisuudella ja puhdistaa menneisyyden ehdollistumat ja pelot haittaamasta elämänvirtausta.

Pelkoa tulla esiin haavoittuvana omana itsenä esiintyy myös paljon. Piiloudumme mielellämme milloin minkäkin roolin taakse ammatillisesti, esiintyjänä, julkisuuden henkilönä, netissä tai ihmissuhteissamme. Sanojen ja olemuksen takaa kuitenkin paistaa räikeä vastakohtaisuus, sille mikä todella on ja mitä halutaan uskotella olevansa. Pelkäättekö torjuntaa? Miltä teidät silloin torjuttaisiin, ehdollisen kuoren ja mielikuvan hyväksymisestä vai todelliselta itseltänne. Miten voidaan torjua se, mitä ei todella ole, illuusio tai harha. Valonsoturius on kuitenkin lopulta kaiken epäolennaisen poistamista ympäriltäsi, egon ja roolituksien poistamista tieltä, jotta voit nähdä myötätunnon ja rakkauden silmin, silti rohkeasti totuutta ja oikeudenmukaisuutta puolustaen.

Annetaan jyrkkien sukupuoliroolien murtua ja miesten olla myös tunteellisia ja herkkiä, samoin kuin naisten omata maskuliinista halua olla esillä, tehdä ja toimia hyvinkin määrätietoisesti. Meissä on molemmat puolet, maskuliiniset ja feminiiniset ja tarkoituksena olisi saada ne jonkinlaiseen tasapainoon (jing & jang). Silloin miehen ei tarvitse piilottaa tunteitaan, kyyneleitään tai henkisyyttään pitäen sitä heikkoutena ja uralla epäonnistumista maailmanloppuna, eikä naisen jäädä alisteiseen asemaan johto yms. tehtäviä jaettaessa tai todellisten päätösten tehtäessä miesten saunailloissa.  :) Murtautukaa myös sukupuolirooleihin liittyvistä peloista.

Pelko on usein myös elämisen pelkoa ja hallinnan menettämisen pelkoa. Mikä on pelottavampaa kuin heittäytyä tyhjän päälle, aloittaa uusi alku elämässään, katsoa tyhjä sivu, luopua jo rutiineiksi muodostuneista ajatusmalleista, tavoista ja kaavoista. Tehdä valinta, joka on täysin vastakohtainen kaikelle entiselle, rohkea kannanotto elämän haluisuudelle ja ilolle ja syntyä uudestaan, jättää entinen minuus taakseen ja entiset olosuhteet sekä toimintatavat. Silloin mikään perinteinen malli, selviytymiskaava tai paketti, ei vie seuraavaan päivään tai tilanteeseen. Ihmiset ympärilläsi ihmettelevät, mitä on tapahtunut ja pitävät sinua joko suunnattoman rohkeana tai suunnattoman tyhmänä. Ja kuitenkin, jos jäisit paikallesi, kuihtuisit ja kulkisit kuin elävä kuollut suorittaen ja ulkoistaen elämäsi toisten käyttöön. Pelkoa sekin olisi, joka on vain jähmettänyt sinut paikoilleen.

Pelon kohtaaminen

Tänään on hyvä päivä aloittaa pelon kohtaaminen. Tulet huomaamaan, että olet paljon rohkeampi ja vahvempi kuin ajattelet olevasi. Mitään todellista ei voi edes uhata tai vahingoittaa.

Katso pelkoasi silmiin, oli se sitten alemmuudentuntoisuus, vähättely, vääristynyt minäkuva, sosiaalisiin tilanteisiin tai ihmissuhteisiin liittyvä pelko, entisen elämän trauma, rajoittunut elämänkatsomus tai elämänhaluisuus, huolet, murheet ja muut lukuisat elämänhallinnalliset rajoitteet ja tukkeumat. Katso ja huomaa asia - tämä rajoittaa ja kahlitsee minua, näen sen ja tunnistan sen omakseni. Itseään ei tarvitse syyttää tai tuomita, asian tiedostaminen riittää. Voit ajatella, ettei se ole sinun vikaasi. Asia on tullut kantamukseksesi  jonkun kokemuksen jälkeen tai ehdollistetun mallin kautta, joka on asenteina ja vaatimuksina ulkoapäin syötetty. Ajan mittaan, kun kokemus on jäänyt taakse, siitä on tullut tukahdutettu ja unohdettu osa sinua, joka kuitenkin rajoittaa ja lamauttaa elämääsi.

Et tarvitse sitä enää. Sen tehtävä oli suojella sinua joutumasta toiste samanlaiseen tilanteeseen, nolaukseen tai ongelmaan, mutta se kääntyi elämäniloasi ja elämään heittäytymistä vastaan. Et halua enää pakoilla, vaan haluat voimaantua ja antautua elämälle.

Kuvittele sen jälkeen, että katsot itseäsi rakastavasti ja anteeksiannon silmin, niin pelkosi puolia kuin pelon syytäkin kohtaan (ehkä väärintekijöitä ja tuskan aiheuttajiakin kohtaan) kuin ajattelisit myötätuntoisen Kaikkiallisen Rakkauden sinua katselevan - hyväksyvästi kaikkine kantamuksinesi ja huolinesi. Voit pyytää apua hiljentymällä, rukouksen sekä meditaation avulla, jos tunnet asian itsellesi parhaaksi. Kun pyytää sydämestään ja vilpittömästi, noteerataan pyyntö aina Korkeimman taholta.

Tunne, miten pelko kuin sulaa pois, se ei rajoita sinua enää, eikä se kuvasta todellista valo-olemustasi. Pelko ei ole yhtä kuin sinä, vaan se on sinussa. Anna sen sulaa ja pehmetä sisälläsi, eikä se ole enää tumma ja kylmä möykky vaan jotain, jonka pystyt huomaamaan ja katselemaan armollisesti. Olet vapaa valitsemaan toisin, toimimaan toisin, etsimään apua muilta ihmisiltä ja verkostoilta, vapaa rakastamaan ja luottamaan elämän tarjoamaan hyvyyteen ja iloon - olet vapautumassa ja toipumassa pelkojen vankilasta ja rajoituksista.

Olet vapaa myös olla ottamasta kantaaksesi toisten huolia ja murheita, olemasta "paremmin tietävä" tienviitta ja purkupaikka kaatopaikalla. Voit olla empaattinen ja tilanteen tasalla, antaen neuvoja vierellä kulkien ja lohdutusta, mutta annat ihmisen itse kohdata pelkonsa ja rajoitteensa. Se on heidän tiensä. Et ole toisten ongelmien ja tuskan automaattinen poistaja ja vastausten antaja, vaan tiedät, että heidän täytyy tehdä toipumisessa oma osansa, olla rohkea ja kohdata tilanne sellaisena kuin se on. Sitä ei kukaan toinen voi viedä pois.

Tietysti akuuteissa kriisitilanteissa tuleekin auttaa ja ohjata, jos ihminen on niin hämmentynyt tai peloissaan, ettei itse osaa tai pysty toimimaan. Mutta kun tilanne laukeaa, niin käsittely ja voimaantuminen jää ihmiselle itselleen (muiden avulla).

Kun pelkoa kohtaa on myös syytä tarkkailla, ettei pelkoa nujerreta egon keinoin. Tai tietysti voihan näinkin tehdä, mutta silloin oppimisen polku on erilainen ja sydämen myötätunnon kehittyminen siirtyy myöhemmäksi. Kosto, viha, kateus, kunnianhimo, näyttämisen tarve, ylimielisyys, paremmintietävyys, valta ja hallinta vievät kauemmaksi sydänkeskuksesta ja salatusta portista jumalallisuuteen. Siksi sanotaan, ettei keisarilla ole vaatteita, viisautta tai todellista henkistä voimaa. Mitä enemmän keisari tai opettaja hakee muilta oikeutusta olemassaololleen, todisteita ylivertaisuudestaan ja antaa näytösluontoista toimintaa vallasta ja voimasta, on osoitus siitä, ettei hän vielä todella ole ymmärtänyt asian ydinsanomaa. Nöyryys on tulosta herkällä sydämellä opitusta luovuttamisesta eikä halusta ohjata muidenkin polkua omaan egoperusteiseen suuntaansa. Yleviin arvonimiin ja asusteisiin puetusta keisarista voit saada mielikuvan keisarista, mutta vain mielikuvaksi se usein jääkin, sillä hän kamppailee omien pelkojensa kanssa, toimii epäaitouden siivittämänä, pelkää asemansa menetystä, on halujensa vanki -  menestys, julkisuus ja valta - totuudellisuutta tunnustamatta.

Kun olet päässyt sinuiksi itsesi ja pelkojesi kanssa, pienin askelin huomaat, että uskallat tehdä enemmän, nähdä enemmän ja tunnistaa enemmän - antautua elämälle. Tilaa vapautuu sisältäsi uudelle virtaukselle ja hyvälle ololle, elämän kunnioittamiselle ja arvostamiselle. Halu hallita poistuu ja tilalle jää rohkean myötätuntoisen tarkkailijan elämäntäyteys ja viisaus.

Chögyam Trungpan kirjassa Shambhala Soturin tie on kertomus, meditatiivisen tiedostamisen voimasta ja oman paikkansa ottamisesta kunnolla, kun ei enää tarvitse todistajia vahvistamaan arvoaan. Se on ollut itsellenikin hyvin vapauttava kokemus. Voi keskittyä vain olemiseen ja sen vapauteen, todistelematta kenellekään yhtään mitään. Kirjan tarinassa Buddhalta kysyttiin "Mistä tiedämme sinun olevan valaistunut?" Johon hän vastasi " Maa on todistajani." Silloin ihminen on täysin kiinni todellisuudessa ja hänen olemuksensa puhuu siitä puolestaan, ei arvo, korokkeelle nostaminen tai muille vakuuttelu. Niillä ei ole enää merkitystä.

Vielä lainaus samasta kirjasta Shambhala Soturin tie s. 80-81

"Tällaisena hetkenä ihminen alkaa kokea pelottomuutta sen perimmäisessä merkityksessä. Hän haluaa olla hereillä, olipa tilanne millainen tahansa, ja tuntee voivansa hallita elämäänsä, koska ei ole sen enempää menestyksen kuin epäonnistumisenkaan puolella. Menestyminen ja epäonnistuminen ovat hänen matkansa. Toki hän saattaa edelleen tuntea pelkoa pelottomuuden ohella. Hänen matkallaan voi olla hetkiä, jolloin hän on niin kauhuissaan, että vapisee satulassa aivan kauttaaltaan, hampaita, käsiä ja jalkoja myöten. Hän hädin tuskin istuu hevosen selässä - pelko saa hänet leijumaan ilmassa. Mutta sekin on pelottomuuden ilmaisu, jos hänellä vain on yhteys perushyvyytensä maapohjaan."

"Hallinnan" tuossa yhteydessä koen tarkoittavan juuri vapautta olla Olemuksellisesti se mitä on, samaistamatta itseään häviöihin tai voittoihin (jotka ovat egon tarpeita) tai johonkin määrättyyn lopputulokseen pyrkien. Soturi tekee näin taivaltaan yhdessä jumalaisen tarkoituksen kanssa kulkien ja se näkyy rohkeutena ja ymmärryksenä, joka ohjaa toimintaa ilman roolien luomaa pakkoa.

Puhutaan siis uudesta ajasta! Antakaa sen näkyä omana voimaantumisena, totuudellisuutena itsellenne sekä ikuiselle hengelle. Antakaa valonne ja viisautenne selättää pelot ja korkea tietous ja toteutuva yhteinen hyvä heijastua sieluolemuksestanne chakrojen sekä tietoisuutenne kautta elämänvalintoina, tekoina ja puhtaina aikomuksina.