Nyt- hetkessä eläminen osa 2

Kaikki on hyvin

Jotta voi elää täysin läsnä olevalle hetkelle, on päästettävä irti toiveista, haluista ja odotuksista ohjata tapahtumia johonkin suuntaan ja vain heittäydyttävä mukaan elämän virtaan. Vastustaessasi tapahtumien kulkua kiinnität itsesi ja onnellisuutesi lopputulokseen, sen mukaan, miten asiat myötäilevät henkilökohtaisia toiveitasi. Silloin elämä on kuin meressä seilaisi, välillä on aallon harjalla ja taas toisessa hetkessä uppoaa pohjalle. Mutta jos huomaa, ettei onnellisuus ole riippuvainen muista ihmisistä tai olosuhteista, on kuin vapautuisi lumouksesta. Tyytyväisyys, tyyneys, rauha ja luottamus ovat olemisen tila eivät tavoittelun tulosta. Tavoittelemalla läsnäolevuutta karkoitat sen vain kauemmas. Ei voi sanoa, että olen onnellinen sitten, kun saavutan seuraavan tavoitteen elämässäni, tietyt muutokset tapahtuvat, ihmiset muuttuvat ympärilläni tai kun jään eläkkeelle. Elämä on tässä ja nyt. Tulevaisuudesta et voi varmuudella sanoa mitään, kaikki on kuitenkin jatkuvassa muutoksessa.

Ihmisen tulkinnat tapahtumien kulusta ovat myös puutteellisia ja subjektiivisia, jos katselee niitä mielenoikkujen ja tunteiden tasolta. On viisautta huomata, että näennäinen hyvän toteutuma, voikin kääntyä lopulta huonoksi tapahtumakuluksi tai ikävä vastoinkäyminen muodostua henkilökohtaiseksi kasvuksi ja oivallukseksi. Ohimeneviin tilanteiden arvottaminen ei siksi ole kovin hedelmällistä, vaan voi olla hyvin harhaanjohtavaa.

Ihmisillä on tarve nähdä asiat ja oma toiminta itselleen suotuisissa merkeissä ja se johtaa usein ristiriitaisiin tulkintoihin totuudesta. Joskus käytetään myös armotonta valehtelua tai kieltäydytään näkemästä toiminnan vaikutukset sellaisena kuin ne todellisuudessa ovat. Anthony de Mello sanoi hienosti, että olemme kaikki tyranneja, kirjassaan Havahtuminen. Jäin miettimään, että näinhän todella on, hieman huvittuneena, mutta totuuden siemenen auetessa. Löysin itsestänikin tyrannin, jota tulee miellyttää ja joka kaipaa onnelleen vastineita.

Jumalainen elämänsuunnitelma koostuu monista vaiheista, osa on kipeitä menetyksen ja tuskan jaksoja, jotka tähtäävät myötätunnon ja sydämen avautumiseen, tai ohjaavat oikeaan suuntaan elämässä ja osa ilon kautta oivalluksia, joissa näkee elämän hyvyyden ja kauneuden, tekemisen meiningin. Kaikki kuitenkin lopulta tähtää ymmärtämiseen ja kirkastumiseen, jolloin näkee sumun ja harhan taakse. Vaikka pinnalla kuohuisi, jossain syvällä on ikuinen horjumaton rauha, jonka perustavanlaatuista olevaisuutta ei voi muuttaa tai uhata mikään.

Menneisyys, nyt-hetki, tulevaisuus

Monet tuskailevat menneisyytensä tai nykyisyytensä kanssa eivätkä vapaudu olemaan tässä hetkessä. On monia tekosyitä, miksi ei voi olla onnellinen juuri nyt (huonot lapsuuden kokemukset, epäonnistuneet elämänvalinnat, kurja liitto jne.)  Kun ihminen yrittää pitää ulkopuolisen kulissin koossa ja pinnistellä esittäen, että kaikki on hyvin, sitovat ne runsaasti psyykkistä voimaa ja energiaa, vaikka sisällään hän kokee surua, turhautumista ja epävarmuutta. Esittämisestä tulee päivä päivältä haastavampaa, kunnes tapahtuu jotain, joka saa tunnepadot murtumaan. Hallitsemattomat menneisyyden traumat saavat ihmisen reagoimaan välillä käsittämättömin tavoin menneisyydestä käsin. "En ymmärrä, mikä hänelle tuli..." voit ehkä miettiä, jos huomaat suhteettoman suuren reaktion jollakin tapahtuneeseen nähden. Jokin tunne tai ajatus sai laukeamaan padotun pahanolon, torjunnan tai hylätyksi tulemisen kokemuksen. Tommy Hellsten kirjoitti viisaasti ihmisen psyykestä sanoessaan näin: "Jos ihminen ei ole käsitellyt menneisyyttään, hän elää siinä." Näin ei tavoita olemassa olevan hetken raikkautta, aistien ja kokemisen tuoreutta, vaan hetkiä katsotaan ahtaan laatikkonäkemyksen varjoista.

Läsnäolevassa hetkessä on kaikki. Siitä ei puutu mitään eikä siihen ei ole mitään lisättävää. Juuri meneillään oleva hetki on täydellinen juuri sellaisena kuin se on. Edes suru ja kärsimys eivät jää ikuisesti asumaan vaan, kun on surrut riittävästi, voi päästää siitä irti ja antautua jälleen elämälle. Suru kannattaakin surra pois kunnolla, eikä paeta tunteita tai ohjata huomiota liian kauaksi aikaa muihin asioihin pakenemalla. Näin Olemalla läsnä hetkessä, et aseta sille mitään ehtoja. Tunteet voivat mennä ja tulla, sinä tunnet, mutta et ole tunteesi. Samalla tavalla voi ajatella onnellisuuden tunteista, ne tulevat ja menevät, etkä aseta ehtoja onnellisuuden kokemuksellesi. Mitä hiljaisempi mieli on, sen tyynemmin voi antautua läsnäolemiselle, olla kiitollinen kaikista kokemuksista ja arvostaa elämistä juuri tällaisena ihmisenä kuin nyt olet.

Uhri ja menestyjä

Uhri-kokemus saa ihmisen värittämään läsnäolevan hetken itsesääliin verhottuna. Hän kokee, että tuska ja alakulo kuuluvat hänen olemukseensa ja minuuteensa, ja ne ovat tulleet jäädäkseen. Uhri kokee myös muiden huonon käytöksen oikeutetuksi, koska hän on todellisuudessa niin paha ja huono ihminen, että on ansainnut kaiken. Samalla hän vetää puoleensa lisää epäonnistumisia mm. epätasapainoisten ihmissuhteiden kautta, joissa hän toistaa käsittelemättömiä tunnetraumojaan. Uhri tai marttyyri kieltäytyy olemasta onnellinen, koska hän on sisältään rikki. Ei hän edes ansaitse onnea! Tai sitten ulkoaohjautuvalla  miellyttämishaluisella käytöksellä tai mukautumalla voi joskus lunastaa toisten ehdoilla hieman välittämistä ja kiintymystä. Onnellisuus kuuluu vain harvoille ja valituille, eikä hänen kohdalleen sitä tule varmaan koskaan, tai jos tulee sen eteen täytyy tehdä paljon työtä ja hyviä tekoja. Siksi uhrille tai marttyyrille on ominaista tehdä paljon pyyteetöntä palvelutyötä. Hän etsii oikeutusta elämälleen ja välittämistä, jonka hän projisoi muihin.

Miten uhri voi vapautua todellisuutta vääristävästä havainnoinnista? On tärkeää kohdata haavoittunut sisäinen lapsi, nuori tai aikuinen joka on kärsinyt ja voi huonosti, joko jonkun ammattihenkilön ohjauksessa tai jos tuntee kykenevänsä ja itselleen mieluisammaksi, itsetutkiskelulla sekä asiaan liittyvine kirjoine. Ammattihenkilöä suositellaan siinä mielessä, että hän voi antaa näkökulmia myös ns. omille sokeille pisteille ja auttaa näkemään laajemman kuvan, kuin ehkä itsetutkiskelulla kykenee. Muistoihin ja tunteisiin palaaminen voi myös auttaa tavoittamaan kätkettyjä tunnepatoutumia esim. valokuvien kautta, mutta joissakin asioissa ilman ammattilaisen tukea, se voi olla liian raskasta. Siksi, jos on vakavia tai pitkittyneitä tunnetraumoja, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen.

Uhri vapautuu läsnäolevaan hetkeen ensin tunnistamalla oman aidon itsensä, kivun, surun ja tuskan takaa ja näkemällä omat reaktiiviset toimintamallit, joilla on yrittänyt suojata itseään tai joiden kautta on oireillut lisäten tuntemaansa tuskaa. Tunnistamalla aidon oman itsensä, hän vapautuu myös näkemään itsensä ja toiset ihmiset totuudellisemmin. Hän huomaa, ettei hän ole paha, vaan hänelle on tapahtunut pahoja asioita, jotka ovat jättäneet häneen jälkensä. Hiljalleen uhri alkaa voimistua, tuntea sopivaa itsekkyyttä ja halua sekä oikeutusta saada hyviä kokemuksia ja onnistua elämässään. Hän alkaa iloita ja arvostaa itseään sekä elämää ja etsiä sopivia ihmissuhteita kuvastamaan tuota eheyden tunnetta. Hän tunnistaa, mistä hän pitää ja mistä ei, ja missä menevät rajat miellyttämisessä sekä muiden vaatimuksissa. Hän oppii sanomaan ei, mutta myös käyttämään omaa aikaa ja energiaa mieleisiin asioihin.

Menestyjän onnellisuuden este on jatkuva enemmän tavoittelu, kilpailu ja ihmisten käyttäminen objekteina ja esineellistettyinä minän jatkeina. Menestyjällä on usein suuri sosiaalinen verkosto selkääntaputtajia, mutta todellisia rehellisiä tunneystäviä vähemmän, joille voi olla oma itsensä ja jotka myös olisivat rehellisesti omia itseään. Menestyjä osaa punnita tarkasti siirtojaan ja omia etujaan, mutta ei kykene näkemään usein muiden tunteita tai toimintojensa vaikutuksia. Häntä voi olla myös helppo harhauttaa vedoten saavutuksiin ja näiden tuomiin etuuksiin, jotka toimivat palkintoina sekä lunastuksina ajankäytöstä sekä vaivasta. Hän osaa puhua itsensä tilanteista selviten, mutta samalla tavoin hän saattaa joutua itse mielistelypuheiden, sumutuksen kohteeksi ja valheiden verkkoon kuunnellessan muidenkin keskustelua egoperusteisella suodattimella. Sisäinen oikeudenmukaisuus ja erottelukyky jää silloin egon tarpeiden ja kunnian halun varjoon, joka taas vääristää todellisuutta. Roolin alla menestyjä voi tuntea itsensä hiljaisina hetkinä tyhjäksi kuoreksi, jonka onnellisuus on todellisuudessa muualla kuin tavoittelemissaan asioissa ja elämä kuin kiiltokuvan tarina. Siksi hänen pitääkin olla koko ajan menossa ja suunnittelemassa uusia projekteja.


Menestyjällä voi kuitenkin olla itsestään  kuva, kuka hän on  kaiken suorittamisen alla ja mitä hän todella haluaa ja tarvitsee. Tämä havahtuminen voi tapahtua esim. kriisien kautta, jolloin ymmärtää kaiken katoavuuden.  Jos menestyjä osaa herätä ikuiseen sielun kutsuun, voi hänellä aueta valtavat mahdollisuudet yhdistää nämä kaksi puolta - läsnäolevan tyyneyden ja ihmisten kunnioittamisen, oman esimerkkinsä kautta. Menestynyt voi siis samalla tavoin löytää läsnäolevan todellisuuden, jos hänellä on ns. aikaa pysähtyä.

Tässä oli kaksi ääriesimerkkiä ihmisten rooleista. Jonkinlaisia osia näistä on meissä jokaisessa. Muitakin rooleja on valtavan paljon, mutta en ala niitä tässä luettelemaan. Se ei ole tarpeellista. Ydinasia on se, että todellinen vapaus tarkoittaa, ettet ole roolisi vanki, vaan olet enemmän. Jokaisella ihmisellä on avaimet läsnäolevaan hetkeen ja itsensä ymmärtämiseen olipa missä olosuhteissa ja elämäntilanteissa tahansa!

Siksi yksi läsnäolevan hetken avaintekijä on takertumattomuus ihmisiin, esineisiin tai asioihin. Ne eivät ole minua varten enkä minä ole heitä varten, jotta läsnäolevaan hetkeen voisi tarttua. Olen onnellinen, vaikka olosuhteet muuttuisivat, eikä tyyneyteni ja mielenrauhani ole riippuvainen kenestäkään tai mistään.

Miksi siis murehtia tulevaisuudesta? Hallinta on harhaa. Ei elämää voi hallita. Elämää voi vain elää, maistella, tuntea ja ihmetellä. Olemisen ihanuus on tarjolla kaikille, ihan kaikille. Tulee vain keskittyä jokaiseen tekemiseen ja asiaan täydesti, joka aistilla ja iholla tuntien ja heittää automaatiokäyttäytyminen nurkkaan. Jokainen tekeminen on yhtä tärkeää, jokainen ihminen, jokainen elämänkokemus - ja lopulta, läsnäolevan hetken hyväksyminen kääntyy jumalallisen tahdon ymmärrykseksi. Tapahtukoon sinun tahtosi ei minun, sillä minä en tavoita kaikkien asioiden kaikkia puolia ja olen usein sokea näkemään asioiden kokonaisuuden ja piilossa olevat merkitykset. Oman pienuuden ymmärtäminen ja sen hyväksyminen, ettei tiedä kaikkea, auttaa laittamaan asiat oikeaan mittasuhteeseen ja myös keskittymään olemisen keveyteen.

Lopuksi lainaus vielä Anthony de Mellon kirjasta Havahtuminen lainaus:  "Taivaan linnut eivät kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon..." - se on elämää."