Herääminen 2

Herääminen unesta

Monilla herääminen käynnistyy elämänkriisien, loppuunpalamisen, ahdistuksen, ulkoaohjautuvan ja suorituspainotteisen elämäntapakuplan puhkeamisen jälkeen. Miten prosessi etenee ja mitä tarkoittaa olla herännyt. Onko se samaa kuin valaistuminen?

Herännyt on kosketuksissa todelliseen itseensä, tunteisiinsa ja motiiveihinsa. Hän on tietoinen tunteistaan ja niiden ohimenevästä luonteesta, eikä samaistu niihin. Hän ei ole esimerkiksi yhtä kuin masennus, vaan masennus on hänessä. Siksi tunnetilat eivät määrittele hänen todellista olemustaan, jonka voi tunnistaa hiljaisena tarkkailijana taustalla.

Herännyt ymmärtää kaikkien tunteiden, ajatusten ja elämysten olevan ohimeneviä, eivätkä ne siksi määritä mitään ikuista ja todellista. Elämäntilanne voi muuttua meillä kaikilla koska vain ja mihin suuntaan vain. Menestynyt liikemies voi tehdä konkurssin, kaunis ihminen vaurioitua onnettomuudessa, köyhyydessä elävä ihminen vaurastua äkillisesti, läheinen ihminen sairastua vakavasti tai kuolla tms. Edes raha tai valta ei siis vapauta näiltä unitilalta ja ahdistavilta vaatimuksilta, vaan ihmisestä tulee roolinsa ja odotusten marionettinukke.

Näennäinen vapaus on unitilassa olevalla sidottu lukuisiin määritteisiin ja oletuksiin, millaisena hän kokee itsensä, roolinsa ja muut ihmiset sekä olosuhteet. On kyse mielikuvista, ei todellisuudesta. Kun ihminen esimerkiksi ihastuu, hän ihastuu luomaansa mielikuvaan tuosta ihmisestä, ei todelliseen ihmiseen. Tuolloin ihminen, johon henkilö on ihastunut, vastaa joihinkin tarpeisiin ja tunteisiin, jotka ovat ihastujassa itsessään tai joita hän kaipaa.  Ihmiset myös helposti suhteen alussa esittävät hieman muunneltua versiota totuudesta:  kerrotaan hyvistä puolista, kauniista piirteistä ja jättäen huonoja puolia mainitsematta, koska se kuuluu asiaan. Näin ihmiset toimivat egomielten peleissä. :) Ja me pidämme siitä!

Myöhemmin voi selvitä, että ihastumasi ihminen saattaa olla täysin erilainen kuin luomasi kuva hänestä.  Kun harhainen muodostunut kupla ja mielikuva osoittautuu vääräksi, ihminen pettyy. Miksi tarvitsee pettyä, kun alunperinkin kyse oli vain väärästä mielikuvasta, unessa elämisestä. Ihastuja pettyi vain luomaansa kuvaan! No, olemme ihmisiä - tarvitsevia, rakkautta ja hyväksyntää etsiviä pelinappuloita ja haluammekin mieluummin elää unessa, kuin olla hereillä. Miksikö? Se on meille tutumpaa ja sisältää draamaa sekä vuoristorata-ajelua sekä on turvallista. Pelkäämme tuntematonta, ja siksikin jarruttelemme.

 Heränneen ihmissuhteet ja minuus

Herännyt ymmärtää, että hän ei ole yhtä kuin omistamansa talo, auto, ammatti, status tai edes ulkoinen fyysinen olemuksensa. Tuo kaikki on katoavaa ja muuttuvaa. Hän havaitsee, ettei saavuttaminen ja ihmissuhteisiin liittyvät automaatiot ja ehdolliset kaupantekijäiset tuo tyydytystä ja rauhaa, vaan hän on mukana pelissä, jossa ehdollistumat muovaavat elämäämme. Emme ole todella ohjaksissa. Ehdollistettu persoona kaupankäynteineen ja tunnedraamoineen on kuin epävireinen soitin ja tahtipuikko elässämme , joka vääristää kaiken.

Herännyt huomaa, että maanpäällinen minuus ja rooli ovat katoavia eivätkä todellinen kuolematon Itse ja tietoisuus. Tietoisuus ei kytkeydy aivoihin vaan on kehosta riippumaton tarkkailija. Tietoisuus jatkuu kuoleman jälkeenkin. Siksi havahtunut kyseenalaistaa vaatimuksia sekä ahtaita ehdollistettuja näkemyksiä ensin omina elämänvalintoina ja ihmissuhteiden muutoksena. Herännyt haastaa myös muita heräämään unestaan. Siksi hän ei aina ole mitä miellyttävintä seuraa unessa oleville. Oikeastaan päin vastoin, unessa olevat kokevat heränneen kiusallisena muistutuksena unitilasta ja se täytyy torjua monin tavoin.

Herännyt on nimittäin katapultti ja ärsyke haastamaan muita unessa olevia heräämiseen. Hän voi herättää ihastusta, kieltämistä tai torjuntaa riippuen, onko toinen ihminen unessa vai herännyt eli tietoinen. Herännyttä ei pysty manipuloimaan tai ostamaan, sillä tietoisuutta ja todellisuutta, ei voi muuttaa. Unessa oleva sitä taas mielellään värittää ja vääristelee sekä jatkaa ihmissuhdepelejä, miten hänelle parhaaksi on ja miten ehdollistumat voitaisiin pitää ja unitila säilyttää.

Kun on herännyt, on kuljettava pää pystyssä omaa polkuaan ja tuotava esille todellinen itse, joka ei vastustusta pelkää eikä pelkää näyttää kasvojaan tai heikkouksiaan. Ihminen kulkee aidompana, vapaampana ja rohkeampana toteuttaen sisäistä intuitiivista kutsuaan ilmentää sisältäpäin yhdessä Korkeimman tietoisuuden (tahdon) kanssa. Hän tuntee paremmin, mikä on hänelle sopivaa ja oikeaa ja mikä valheellista. Heränneen vastuu elämästään kasvaa, mutta myös vapaus. Hän ei ole enää muiden mielipiteiden tai miellyttämisen vanki, tai pysty valheelliseen ihmissuhdedraama näytelmään muiden eläytyessä ja samaistuessa rooliinsa. Hän on vapaa olemaan sitä mikä on.

 Ristiriita unimaailman ja tiedostavan elämisen välillä

Herännyt ihminen kokee huikean ristiriidan jumalallisen tietoisuuden ja totuudellisuuden kanssa verrattuna ulkoaohjautuvaan reagoivaan ihmiseen. Hän huomaa, ettei näillä ihmisen luomilla peleillä, pelinappuloilla sekä saavutuksilla ole juurikaan tekemistä tietoisuuden kanssa tai oman korkeamman itsensä kuuntelun kanssa. Egomielet siellä kirmailevat ja vuoroin satuttavat toinen toistaan pitäen huolta saavutetuista eduista, hyödyistä, omaisuudesta, kilpailun jatkumisesta sekä voittamisen tuomasta hetkittäisestä tyytyväisyydestä.

Herännyt huomaa, miten pelokas ja hyväksymistä kerjäävä suorittaja hän on unitilassa ollut, miten riippuvainen muista ja muiden mielipiteistä, odotuksista ja painostuksesta ja miten sisällään on tuntenut joskus tarkoituksettomuutta tai tukaluutta häivähtävänä tunteena, mutta se on pyyhitty nopeasti pois ja jatkettu juoksemista muiden mukana. Hän toteaa, miten on halunnut saavuttaa ja olla jotain vähän enemmän, kulkea samoissa jäljissä, tavoitella samoja arvoja ja olla samoissa pyrkimyksissä kuin muut, tuntui se sitten omalta tai ei.

Aivopesu on ollut varsin perusteellinen ja onnistunut. On ollut kuin sätkynukke, ilman tietoisuutta, ajattelua. Sitähän yhteiskunta meiltä haluaa, oma tietoisuus ja ajattelu, kun voi altistaa muitakin muutokseen.

Identiteetin kadottaminen

Heräämisen erikoinen piirre on se, että hetkellisesti kadottaa itsensä kokonaan luopuessaan roolista, egomielen tarpeista ja pyrkimisestä johonkin siihen samaistuen. On hetken kuin tyhjä taulu, jota maalaa aidommin ja koskettavammin yhdessä Luojan kanssa. Heräämistä ei siis voi tavoitella tai saavuttaa egomielen keinoin. Silloin se vain pakenee ulottuviltasi.

Herääminen tapahtuu, jos jokin asia tai olosuhde pakottaa sinut tarkastelemaan totuudellisesti asioita, kohtaat heränneen tai heräät itse. Kaikki, minkä varaan olet elämäsi ja identiteettisi perustanut, hajoaa ja tuhoutuu. On kuin kadottaisit itsesikin. Se on mielenkiintoinen tunne, jossa mietit kuka oikein olet? Ehkä olet jo niin pohjalla tai elämäntilanteessa, jossa et muuta voi. Kieltäminen ei enää onnistu tai pakoilu tai se tekee liian kipeää. Alat havainnoimaan, millainen ihminen totuudellisesti on nimen ja roolin takana. Rooleista tulee heräämisen jälkeen suhteellisen merkityksettömiä ja elämälle ennen lastatut odotukset ja kuvitelmat itsestään osana ihmissuhteita ja kuluttavaa elämäntyyliä, paljastuvat ontuviksi yritelmiksi hallita elämää ja vastata muiden luomiin odotuksiin.

Heränneen tietoisuus

Jäljelle jää juuri se, millä todellisuudessa on merkitystä. Tietoisuus! Olet kuin lapsen viattomuudella varustettu aito oma itsesi ja aikuisen itsetutkiskelulla sekä elämänkokemuksella varustettu kypsä vastuullinen muita arvostava ihminen, joka muuttuessaan muuttaa maailmaa, ensin omaa todellisuuttasi ja myöhemmin sisäisen ilmentämisen kautta ja olemuksellasi myös muita. Ulkoaopitut toistamiset ja roolipelit jäävät historiaan. Eikö se ole vapautta!

Olet myös luovempi ja rohkeampi muuttamaan elämääsi esimerkiksi, jos koet olosuhteiden pakkoa ihmissuhteissasi, työssäsi tai jonkinlaista alakuloa sekä ahdistusta - tiedät, että voit aina valita toisin tai kuunnella ja havainnoida, mitä taustalla on todellisuudessa ja näin tehdä päätöksiä tietoisemmin. Sinusta tulee heräämisen kautta myös armollisempi ihmisten "hulluudelle ja typeryydelle" havaitessasi, miten ehdollistuneita nuo naamionäytelmään osallistujat ovat! Ovatko he todellisuudessa vapaita vai vain ehdollistumiensa vankeja. Näet myös uskonnollisten ja henkisten/hengellisten roolituksien läpi sekä näiden keskinäisten riippuvuuksien sekä hallinnan taakse.

Kun herää, tavoittaa rakastavan tietoisuuden olemuksen ympäröivässä maailmassa. Kaikki on energiaa ja tietoisuutta. Tuleeko elämästä sitten helpompaa kertaheitolla? En sanoisi näin. Lähdet matkalle asteittaiseen tietoisuuden syventymiseen ja Jumaluuden ymmärtämiseen. Itsehavainnointi jatkuu vieläkin ja poisoppiminen, mutta tunnet myös kasvavan intuitiivisen ohjauksen ja opit tietämään sisälläsi asioiden totuudellisuuden ja näkemään valheiden läpi, sekä reagoimaan vähemmän. Hiljennyt useammin kuuntelemaan tuota sisäistä viisautta ja näkemään maailman toisin.

Tiedät milloin ja miten toimia, milloin irtipäästää ja mennä eteen päin. Et vaadi ihmisiä tulemaan halujesi ja toiveidesi kaltaisiksi tai puhumaan samoilla käsitteillä, vaan annat heille vapaan tahdon toteuttaa elämäänsä. Nautit ihmisten seurasta, mutta voit erinomaisesti myös yksin.

Rakkaus ja myötätunto ei myöskään ole pelkkää imartelua ja lepertelyä heränneellä. Hän tietää, milloin on aika "ravistella" totuttuja harhaisia kaavoja ja auttaa oivaltamisessa ja milloin on aika lempeälle ymmärtävälle sekä lohduttavalle myötätunnolle.

Siksi herännyt voi antaa unessa olevalle vinkkejä ja auttaa häntä tekemään oleellisia huomioita napakasti, jos kokee oikeaksi ja tilanteeseen sopivaksi, mutta hän jättää asian siihen - antaa oivalluksen siemenien jäädä itämään, jos aika ja maaperä ovat otollisia kiinnittymättä lopputulokseen. Heränneen onnellisuutta ei vähennä eikä lisää, havahtuuko tuo toinen ihminen vai ei. Kaikilla asioilla on aikansa.

Lopuksi vielä tarina Anthony de Mellon kirjasta - Havahtuminen

"Eräs tarina kertoo oppilaasta, joka sanoi gurulleen lähtevänsä kaukaiseen maankolkkaan meditoimaan ja toivon mukaan saavuttamaan valaistumisen. Niinpä hän lähetti gurulleen viestin kuuden kuukauden välein raportoidakseen edistymistään. Ensimmäinen viesti kuului: "Nyt ymmärrän, mitä tarkoittaa itsensä kadottaminen." Guru repi viestin ja heitti sen roskakoriin. Puolen vuoden kuluttua hän sai uuden viestin, jossa luki: "Nyt olen oppinut ymmärtämään kaikkia olentoja." Guru repi paperin. Kolmas viesti kuuui: "Nyt ymmärrän yhden ja monen salaisuuden." Sekin viesti revitiin. Ja näin jatkui vuosia, kunnes viestit lopulta lakkasivat tulemasta.  Jonkin ajan kuluttua guru tuli uteliaaksi ja eräänä päivänä, kun eräs matkustaja oli lähdössä noille seuduille, guru sanoi: " Voisitko etsiä kaverin käsiisi ja ottaa selvää, mitä hänelle on tapahtunut?" Viimein hän sai oppilaalta viestin, jossa luki: "Mitä sillä on väliä?" Ja kun guru luki tämän, hän sanoi: "Hän onnistui! Hän onnistui" Hän onnistui lopultakin! Hän löysi sen!"