Ihmisyydestä

Miksi olemme olemassa?


Tähän kysymykseen on haettu vastausta ihmisten toimesta ja ryhmien taholta niin kauan kuin olemme ymmärtäneet pienuutemme maailmankaikkeuden ja luonnonilmiöiden äärellä. Mykistymme ja hiljenemme vuoronperään, kunnes taas jatkamme kulkuamme, pystymättä loogisesti muotoilemaan asiaa mielemme ymmärtämään muotoon. Mieli ei voi ymmärtää tai ratkaista asiaa, joka kuuluu erilaisen tietoisuuden piiriin. Mieli jakaa asiat kahteen ääripäähän ja puntaroi näiden ääripäiden välissä. Se on aikaan sidottu toiminnallinen ohjain, joka näyttää siihen suuntaan, mihin tarve, senhetkiset olosuhteet ja tunne kuljettavat.Mieli etsii paikkaansa maailmassa, hyviä puolia, huonoja puolia, ideoita, ihmisiä, sidoksia ja kiinnittymiskenttää niin vetovoimassa, ihmisyyden roolissa ja tarkoituksessa sekä luotaantyöntävyydessäkin.

Mielen tuolta puolen voimme tavoittaa jotain syvempää viisautta. Jotain, jonka totuus ylittää mielen rakentamat käsitteelliset laatikko-oletukset ja yhdistää olemuksiamme silloinkin, kun mielipiteet eroavat, olosuhteet vaihtelevat, erilaiset asemat sosiaalisessa kentässä, luonteessamme, olemuksessamme tai kokemuspuolellamme saavat meidät näkemään toisemme kaukaisina ja usein väärintulkittuina sekä ymmärrettyinä. Sydän ymmärtää sydämen viisaudella ja antaa rauhan ailahtelevan mielen vaatimuksille.

Olosuhteiden armoilla

Voiko ihmistä ajatella jokseenkin tiedostamattomana olosuhteiden uhrina, jota koulitaan vastaamaan kulttuurin, jonkin ryhmän tai yhteiskunnallisen järjestelmän tarpeita, ns. aivopestään hänet ajattelemaan kuin hänen halutaan ajattelevan ja puhuvan sen järjestelmän tavalla, mikä taustalla millonkin vaikuttaa rahallisesti, järjellisesti ja talousvaltana?

Lapsen mieli on ihmettelevä ja tutkiva. Hän luottaa luonnostaan ja uskoo toisista hyvää, ei murehdi kauaa, jos satuttaa itsensä tai pettyy, vaan elää hetkessä aina uudestaan yrittäen ja luottaen toteutuvaan hyvään. Mitä ihmiselle tapahtuu aikuisuudessa? Mieli jää harhailemaan ja pelaamaan pelejään ja lapsen ihmettely, kiitollisuus ja asioiden punnitseminen totuudellisuuden ja tunteen mukaan (rehellisesti ja aidosti) samentuu ylitunteelliseksi tai päämäärävetoiseksi pyrkyryydeksi tai onnen kerjäläiseksi.

Onko ihmisen onnettomuus ja tasapainoton hapuilu yhteiskunnalle ja markkinataloudelle juuri se avaimen reikä suljetussa tietoisuuden ovessa, johon ei edes kannata ratkaisua löytää, koska se mahdollistaa tuhansien hoitojen, tarpeiden ja tuotteiden tuputtamisen mielensä harhoissa ja ohjailtavissa eläville ihmisraunioille. Onhan ihmiset aika helppoja tapauksia silloin, kun he eivät itse ajattele, vaan jonkun täytyy ajatella heidän puolestaan ja tuoda heille esille heidän tarpeensa ja toivomukset jollaisiksi heidän haluttaisiin tulevan (yhteiskunnan arvot ja pyrkimykset).

Jos kulttuurin arvot ja yhteiskunnan ajamat asiat ovat liiallisen kovia, markkinakeskeisiä, vaativia ja sairaita, niin voivatko siinä elävät ihmiset hyvin? Sairastuttaako yhteiskunnan luoma keinomieli ja vaatimukset, hauraan sitä varten aivopestyn mielen ja rutistaako ihmisestä suorittajan, joka ei edes tiedä, mitä varten hän suorittaa ja kuka hän edes on kaiken ulkopuolelta syötetyn tiedon ja asennetaakan alla. Miksi niin moni turhautuu ja elää raskaasti, syö masennuslääkkeitä, uupuu, kokee burn outin, on itsetuhoinen tai päihderiippuvainen, puhumattakaan monista ihmissuhdeongelmista ja perheiden kriisistä.

Mitä merkitystä on tällä ihmisyyden elämänkoululla, jos koko järjestelmä alkaa olla "mielenvikainen" ja sen jäsenet joka yhteiskuntaluokassa kalpeita heijastuksia tuosta - tuotteita, hiljaisia kulkijoita, joita ei muistella heidän kuolemansa jälkeen muuten kuin hiilijalanjälkenä ja omaisuutena, jonka taaksensa jättivät. Myös henkisyys on saatu markkinatalouden ja tarpeiden piiriin tyydyttämään egon jatkuvaa nälkää ja erheellisesti kuvitellaan olevansa pitkällä valaistumisessa sekä heräämisessä, kun juostaan vaan egon oravanpyörässä uusilla vaatteilla varustettuna.

Olemmeko maailmassa oppiaksemme sydämen taajuuksia, omaa tietoisuuden hyppäystä, myötätuntoa, lähimmäisen rakastamista ja todellista heräämistä Itseemme ja valoon vai todistamassa mielenvikaisuuden kehittymistä yhä älyllisempään ja kieroutuneenpaan muotoon?

Jokainen hetki on heräämistä totuuteen ja totuudellisuuteen, katsomista läpi opetettujen ehdollistumien ja katsomista sisäisen viisauden silmin ja ikuisen itsemme.