Entiset elämät
Jälleensyntyminen ja inkarnaatiot
Kirjoitan tänään aiheesta, joka kiehtoo meitä monia. Jälleensyntymisestä ja entisten elämien merkityksestä elämien ketjussa. Aihe on kristinuskolle hieman vieras, koska kirkolliskokouksessa v. 553 ajatus jälleensyntymisestä kiellettiin muutamien kirkonmiesten päätöksellä. Uskoisin, että kristinuskonkin piirissä on avomielisyyttä ainakin yksittäisten ihmisten keskuudessa lähestyä aihetta ilman suurempia ennakkoluuloja. Ihmisillä voi kuitenkin olla selittämättömiä kokemuksia tai sitten he ovat lukeneet niistä ja mielenkiinto herännyt asiaa kohtaan. Monissa uskonnoissa kuten hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa, juutalaisuudessa, teosofiassa sekä antroposofiassa jälleensyntymä on iso osa uskonnollista kehystä ja henkisen kasvun merkitystä. Maailmanlaajuisesti valtaosa ihmisistä siis uskoo jälleensyntymään.
Olisi hassua ajatella, että elämä alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan. Tajunta lakkaa ja kaikki elollinen tietoisuus poistuu - on vain tyhjää tyhjyyttä - ei mitään. Eletyn elämän teot pyyhkiytyisivät kuin savuna ilmaan ja minuus näkyisi vain hautakivessä nimenä tai lähisuvun muistaessa henkilön, niin kauan kuin muisto haalistuu ja lopulta katoaa. Elämä perustuisi silloin enemmän kaaosteoriaan, valtarakenteiden, politiikan ja kulttuurin evoluutioon ihmisten heijastaessa ja mukautuessa siihen, olosuhteisiin, onnenpotkuihin tai epäonneen ja satunnaisiin kohtaamisiin sekä valintoihin kuin henkiseen kasvuun, tietoisuuden näkymiseen toiminnassa, vastuussa ja valinnoissa sekä henkisen herkkyyden lisääntymisessä ja kyvyissä.
Elämä tuntuisi varsin merkityksettömältä ja järjettömältä. Tässäkö kaikki on? Mitä teoillani on virkaa hyvillä tai pahoilla teoilla yhdessä elämässä, jos kaikki katoaa. Hallitsevatko viidakon lait vai markkinatalouden mahdin perässä juokseminen, jossa yritetään kerätä yhdessä elämässä kaikki mahdollinen ja sitten voidaan tyytyväisenä kuolla jättäen jälkipolvia kannatteleva perintö heidän selviytymisasetelmia parantamaan ja heidän taas juostessaan omassa elämässään markkinatalouden rattaissa omassa pienessä lohkossaan. Onko jo kyseessä siis markkinatalouden kasvu ja evoluutio ja ihmisyyden taantuminen sekä henkisen ja inhimillisten arvojen järkyttävä rappio. Sitäkö yhden elämän usko merkitsee - antautumista itsekkyydelle ja silmien sulkemista Jumalallisesta suunnitelmasta kasvaa rakastavaksi ja tietoiseksi, oppia myötätuntoiseksi sekä nähdä läpi harhojen ja maallisten rakenteiden ja löytää tie iänkaikkisten salaisuuksien äärelle, kasvattaen ymmärryskykyä ja herkkyyttä.
Jälleensyntymämuistoja
Miksi ihmisillä sitten on tarkkoja jälleensyntymämuistoja esim. entisestä kodista, maasta, nimestä, perheestä, paikasta ja näille on löytynyt todisteita tarkastelemalla viranomaisten historiallisia nimikirjoja- ja väestörekistereitä. On löytynyt vielä oikeita asuintalojakin ja jälleensyntymän muistajan kokemat tunnelataukset paikan päällä hänen sinne päästessään ovat voimakkaat, haikeat ja osin ristiriitaisetkin. Kuka hän nyt on, jos hän on jo elänyt aiemmin eri äidin ja isän kanssa eri perheessä, ehkä eri maassa ja kulttuurissa ja silloin hän oli toinen henkilö kuin nyt ja silti kyseessä on sama muistaja. Inkarnaation muistaja hämmentyy ja maailmankuva muuttuu. Elämän asenne sekä henkisyys kokee rajun mullistuksen. Kun muistaa kuoleman rajan ylittävää, mitä tieteellä ei ole keinoja tutkia tai mitä tässä ajassa ei juuri edes haluta tutkia vaan suoralta kädeltä tyrmätä asia, jää ihminen kysyvään tilaan. Mikä elämän ja henkisen kasvun merkitys pohjimmiltaan on? Onko takana paljon suurempi viisaus ja suunnitelma kuin hetkittäiset pyrähdykset maailmankartalla ja sen historiassa. Muistot ja tarkat yksityiskohdat ovat niin häkellyttäviä, ettei niitä voi kumota edes ulkopuolelta katsottuna.
Ymmärryksen lisääntymistä
Miksi jälleensyntymät sitten kiinnostavat myös meitä länsimaalaisia, jossa valtauskonto kieltää koko ilmiön. Miksi muistikuvia entisistä elämistä pulppuaa ihmisten mieliin. Mikä niiden merkitys voisi olla tässä ajassa ja päivässä?
Ensinnäkin olen sitä mieltä, että ilmiötä tulisi tutkia ennakkoluulottomasti, koska muistikuvia (hyvin tarkkoja todistettujakin) esiintyy monilla ihmisellä kulttuurista ja valtauskonnosta riippumatta. Toiseksi ihmisessä on muutenkin hyvin paljon kartoittamattomia psyykkisiä kykyjä ja ominaisuuksia, joita tiede ei tunne, eikä halua tunnistaa, koska se muuttaisi valtarakenteita ja vankoiksi totuuksiksi väitettyjä käsityksiä, ja vaatisi muutosta ihmiskuvaan, ihmisen kehollisuuteen ja tietoisuuden käsitykseen. Muutos pakottaisi myös uskontoja "päivittämään" uskomuksensa ja ehkä veisi hetkeksi pohjan pois molempien uskottavuudelta ja ihmisille tulisi ns. petetty olo. Näinkö vankasti meitä on aivopesty ja viety harhaan? Miksi? Näyttää siltä, kumppanini sanoin, että "Ihmisen avaruus on vielä täysin tutkimatta, ja mennään vaan koko ajan kauemmas avaruuteen tutkimaan planeettoja ja galakseja." Jos emme tunne edes itseämme, sieluina, henkisinä olentoina ja tarkoitustamme, miksi suuntaamme katseemme vielä kauemmas ymmärtämättä edes perusasioita itsestämme?
Sielunsuunnitelmat henkisessä kasvussa
Ihmisille, joille tulee spontaaneja muistikuvia ja välähdyksiä entisistä elämistä voisi olla syynä, jonkinlainen sielunsuunnitelmallinen oppiläksy, joka on siirtynyt edellisestä elämästä tähän päivään, käsittelemätön trauma tai sitten samankaltaisuus esim. sielun vaikutuksesta oman tehtävänsä jatkuvuudessa ja rohkaisussa eri ajassa, kulttuurissa ja tilanteessa tai jonkinlainen merkitys havainnollistaa muille ihmisille ja todistaa, että jälleensyntymä on todellista ja mahdollista.
Esim. ihmisellä, jolla on useammassa elämässä ollut jo parannuskyky, jatkaa tehtäväänsä suurella todennäköisyydellä tässäkin elämässä. Hänellä parannuskyky aktivoituu spontaanisti ja kiinnostus ja halu auttaa tulevat ns. luonnollisena osana persoonaa. Silloin sielun väri, värähde, tietoisuus energiakehon ja yhteyden kautta vain ilmenee luonnollisesti jo taidettuina ominaisuuksina ja kykyinä. Toki ihminen voi tietoisesti keskittyä myös muihin asioihin elämässään ja kehittää puolia itsestään ja oivalluskyvystään tai oppia muita tärkeitä elämänläksyjä. Oppiläksyjä, kun riittää aina!
Toisaalta ihmiselle voidaan antaa jokin kyky testiksi ja oppiläksyksi, jossa katsotaan, miten hän käyttää kykyään esim. tekeekö sen lähinnä itsekkäistä lähtökohdista ja omista eduistaan ajatellen ja niitä lisäten, vai näkyykö kykyjen käytössä myös muuta henkistä viisautta, sydämen ääntä ja palvelutyötä ilman jatkuvaa pyydettä, mukavuutta tai egojohtoisuutta. Siksi henkinen kasvu voidaan nähdä pohjajuonteena ihmisten kohtelussa, moraalissa ja syvemmässä viisaudessa kuin vain yksittäisten kykyjen ja ominaisuuksien toimiessa mittarina.
Mielestäni mahdollisuudet kyvyille ja valinnoille kasvavat tietoisuuden mukana, mitä pidemmälle henkisessä kasvussa kehittyy. Tietoisuus ilmenee henkisenä voimana, laajempana ymmärryskykynä, myötätuntona (egojohtoisuudesta poispäin) ja kyvykkyytenä oivaltaa asioiden todellinen tausta ja tehdä niille jotain, toimien yhteisen hyvän puolesta, mutta myös selkärangassa olevana oikeudenmukaisuutena, vastuuna ja sydämellisyytenä ihmisten tietämättömyyttä ja kärsimystä kohtaan (rakastavana myötätuntona). Ihminen oppii lukuisten elämien ja oppituntien kautta näkemään jokaisessa ihmisessä olevan sielun kaiken taustalla, riippumatta kulttuurin ja yhteiskunnan antamasta aivopesumallista ja erilaisista olosuhteista sekä valtarakenteista. Roolit vaihtuvat, niihin ei kannata liikaa samaistua ja vielä vähemmän takertua! Tehtävät myös vaihtelevat inkarnaatiokuluissa.
Kaikki on lopulta katoavaa - vain henkinen viisaus, sielun elämän kautta oppimat oppiläksyt, näkökulmat ja syvälliset oivallukset juuri rakkauden ja myötätunnon saralla jäävät kantamaan hedelmää. Eivät ulkoaopitut teoreettiset sanalliset pohdinnat ja kikkailut, ne ovat egoperusteisia ja halupohjaisia älyllisiä keinoja hallita ja määrittää tuntematonta tai kuvitella tietävänsä henkisyydestä paljonkin - eli olevansa pitkällä. Keskittymällä ja kuuntelemalla elämän läksyjä ja tarkkailemalla (havannoimalla) itseään ja reaktioitaan sekä miettien syitä ja pohjalla olevia vaikuttajia, alkaa löytämään totuuden/totuudellisuuden sekä henkisen herkkyyden ja sitä kautta oivalluskyvyn.
Karma selityksenä
Jotkut henkiset ja uskonnolliset suuntaukset puhuvat karmasta. Miten karma nivoutuu jälleensyntymään? Onko se ns. vanhoja selityksiä ja vanhaa aikaa, vai onko karmaselitys vielä yksi mahdollisista selittäjistä jälleensyntymien kiertokulussa?
Mitään ehdottomia totuuksia ei tässä asiassa voida sanoa, on vain näkemyksiä ja toisenlaisia näkemyksiä.
Karma sanalla on melko vaativa ja suoraviivainen kaiku henkisessä kasvussa - hyvät teot luovat hyvää karmaa ja pahat teot pahaa karmaa. Harmaan alueita on vaikea nähdä ja vaikka egomielen osuutta ns. silotelluissa ja naamioiduissa hyväntekemisissä, joissa oma etu, roolin kautta jonkin kuvan luominen tai aseman ja vallan lisääminen sekä hyvän kuvan antaminen (esim. markkinointi - ja kiiltokuvailluusio) on kuitenkin taustalla. Karma sanalla selitetään paljon myös maailmallisia epäkohtia, julmuutta, hyvä- ja huono-osaisuutta, sotia, henkilökohtaista epäonnisuutta ja ihmissuhteiden ongelmia, kunniakostoja, riistoa jne. Ihmisen pimeitä puolia ja itsekkyyttä asioiden aiheuttajana tai tietämättömyyttä taas ei haluta nähdä.
Mielestäni mahdollisuudet kyvyille ja valinnoille kasvavat tietoisuuden mukana, mitä pidemmälle henkisessä kasvussa kehittyy. Tietoisuus ilmenee henkisenä voimana, laajempana ymmärryskykynä, myötätuntona (egojohtoisuudesta poispäin) ja kyvykkyytenä oivaltaa asioiden todellinen tausta ja tehdä niille jotain, toimien yhteisen hyvän puolesta, mutta myös selkärangassa olevana oikeudenmukaisuutena, vastuuna ja sydämellisyytenä ihmisten tietämättömyyttä ja kärsimystä kohtaan (rakastavana myötätuntona). Ihminen oppii lukuisten elämien ja oppituntien kautta näkemään jokaisessa ihmisessä olevan sielun kaiken taustalla, riippumatta kulttuurin ja yhteiskunnan antamasta aivopesumallista ja erilaisista olosuhteista sekä valtarakenteista. Roolit vaihtuvat, niihin ei kannata liikaa samaistua ja vielä vähemmän takertua! Tehtävät myös vaihtelevat inkarnaatiokuluissa.
Kaikki on lopulta katoavaa - vain henkinen viisaus, sielun elämän kautta oppimat oppiläksyt, näkökulmat ja syvälliset oivallukset juuri rakkauden ja myötätunnon saralla jäävät kantamaan hedelmää. Eivät ulkoaopitut teoreettiset sanalliset pohdinnat ja kikkailut, ne ovat egoperusteisia ja halupohjaisia älyllisiä keinoja hallita ja määrittää tuntematonta tai kuvitella tietävänsä henkisyydestä paljonkin - eli olevansa pitkällä. Keskittymällä ja kuuntelemalla elämän läksyjä ja tarkkailemalla (havannoimalla) itseään ja reaktioitaan sekä miettien syitä ja pohjalla olevia vaikuttajia, alkaa löytämään totuuden/totuudellisuuden sekä henkisen herkkyyden ja sitä kautta oivalluskyvyn.
Karma selityksenä
Jotkut henkiset ja uskonnolliset suuntaukset puhuvat karmasta. Miten karma nivoutuu jälleensyntymään? Onko se ns. vanhoja selityksiä ja vanhaa aikaa, vai onko karmaselitys vielä yksi mahdollisista selittäjistä jälleensyntymien kiertokulussa?
Mitään ehdottomia totuuksia ei tässä asiassa voida sanoa, on vain näkemyksiä ja toisenlaisia näkemyksiä.
Karma sanalla on melko vaativa ja suoraviivainen kaiku henkisessä kasvussa - hyvät teot luovat hyvää karmaa ja pahat teot pahaa karmaa. Harmaan alueita on vaikea nähdä ja vaikka egomielen osuutta ns. silotelluissa ja naamioiduissa hyväntekemisissä, joissa oma etu, roolin kautta jonkin kuvan luominen tai aseman ja vallan lisääminen sekä hyvän kuvan antaminen (esim. markkinointi - ja kiiltokuvailluusio) on kuitenkin taustalla. Karma sanalla selitetään paljon myös maailmallisia epäkohtia, julmuutta, hyvä- ja huono-osaisuutta, sotia, henkilökohtaista epäonnisuutta ja ihmissuhteiden ongelmia, kunniakostoja, riistoa jne. Ihmisen pimeitä puolia ja itsekkyyttä asioiden aiheuttajana tai tietämättömyyttä taas ei haluta nähdä.
Voisikin kysyä, miten tiedostamaton voi olla vastuussa teoistaan? Jos ajatellaan, että kyseessä olisi nuori sielu tai lapsisielu, niin katsotaanko enemmän läpi sormien ja taas useampia elämiä eläneelle oltaisiin entistä ankarampia ja armottomampia, jos ei henkiset opit mene päähän. Tulisiko juuri henkistä tietoisuutta omaaville sanktioita itsekkyydestä, egoperusteisuudesta, omaisuuden keräämisestä, vallan haalimisesta, vaikuttamisen halusta, halusta esiintyä suurena henkisenä guruna massojen polvistuessa ja kantaessa kultatuolissa, antaessa mielensä ja omaisuutensa käyttöösi jne. Miten näitä puolia karmasoidaan, jos tämän ajan (markkinatalous) henkisiä guruja verrataan entisajan niukkaa ja vaatimatonta elämää viettäneisiin henkisiin valaistuneisiin esikuviin, guruihin ja joogeihin. Heille sanoma ja opetukset (itse asia) olivat tärkeämpiä kuin omat edut. Nykyään voidaan sanoa, että omat edut, julkisuus ja saavutukset ovat tärkeämpiä.
Lapsisieluilla taas näyttäisi olevan mahdollisuus jäädä ikuiseen karman kierteeseen suorittaessa karmaa ja antamalla vuoroin karmaopetuksia (ilkeitä tekoja) toisille ihmisille. Silloin on myös vaikea nähdä hyvää ja pahaa, koska kaikki verhotaan karmaan ja anteeksiantoon. Julmurikin voi olla silloin ns. Jumalan sanansaattaja ja palvelutyötä suorittava ihminen, jonka vain pitää kiusata ja pahoin pidellä ihmisiä. Eikö julmurillekin tulisi taas lisää karmaa, jos oikein tarmokkaasti tehtäväänsä suorittaa myös karmavelan maksun ulkopuolella. Eikö tuo olisi aika vääristynyt näkökulma?
Miten sitten toimii luonnehäiriöisen karma, (jos hän on Luojanluoma ja täydellinen juuri sellaisenaan) ja saa aikaan runsaasti ikäviä ja pahoja tekoja. Onko hän vastuussa omasta luonnehäiriöstään ja sen mukanaan tuomista elämänvalinnoista.
Jos olisi tietoisuutta, tiedostaisi ihminen tekonsa ja niiden vaikutukset sisällään ja se aiheuttaisi tuskaa, kärsimystä ja syyllisyyttä toimiessasi väärin. Näin teot vaikuttaisivat jo tässä elämässä inhimillisenä kasvuna ja henkisenä myötätuntona eikä seuraavassa. Mihin karmaa sitten tarvittaisiin, vai tarvitaanko kärsimystä ja vaikeita oloja juurikin, kun ihminen edistyy henkisellä polullaan ja hän tarvitsee yhä vaativampia olosuhteita ja tapahtumia, jolloin jyvät erottuvat akanoista. Testataan todellinen voima, vapaus, rohkeus, sekä tietoisuuden, rakkauden, myötätunnon ja oikeudenmukaisuuden tajunta hyvän edistäjänä oivalluskyvyn herätessä. Silloin karman pohja olisi murtunut täysin? Liialliset hyvät ja helpot olot, kun juurikin ruokkivat itsekkyyttä ja omahyväisyyttä, eivätkä lisää myötätuntoa muille.
Milloin karman kierre sitten katkeaa - ihmisen ulospääsystäkö jälleensyntymien ketjusta ja valaistuessa? Näitä poikkeusyksilöitä tuntuisi olevan äärimmäisen vähän ja mitä olen ymmärtänyt, he eivät enää haali perhettä, kiinnityksiä ihmisiin, tuotteisiin, tavaroihin, omaisuuteen ja muihin halu-, nautinto ja tarvepohjaisiin (egoperusteisiin) kiinnityksiin, vaan ensisijainen elämän täyteyden tuoja on tietoisuus, rauha ja yhteys Kaikkeuteen. Kaikki henkilökohtainen julkisuus olisi heille turhaa tai vaikuttaminen, vaan he tyytyvät hyvinkin niukkaan elämään, ja tietäisivät, että jokainen pääsee matkansa päähän joskus, kun aika on heille oikea. Tiedostamista, oivalluskykyä ja heräämistä kun ei voi nopeuttaa ja siirtää tietoa toiselta toiselle, vaan se polku täytyy jokaisen itse kulkea.
Miksi monilla ei ole muistikuvia entisistä elämistä?
Tähänkään ei löydy yksiselitteistä näkemystä. Siihen voi olla monia syitä. Esimerkiksi ihminen ei kestäisi liikaa tietoa entisistä elämistä, vaan hän ryhtyisi elämään tässäkin elämässä ja pätemään tai ripustautumaan omiin entisiin elämiin ja elämään jonkinlaisessa puolittaisessa fantasiamaailmassa, menettäen läsnäolevan hetken, elämän ja kasvun mahdollisuudet. Voisi ajatella, että jos on perusasioissa vielä paljon oppimista, ei päähän kannata antaa turhia kuormia. Siksi verho aikaisempiin elämiin suljetaan, jos niillä ei ole tarkoituksenmukaista viestiä tähän päivään.
Yksi syy voisi olla nykyisen kulttuurin ja tieteen lamauttava ja henkisyyden, jälleensyntymän sekä sieluyhteyden leimaava ja kieltävä maailmankuva. Pyritään vaientamaan ihmiset koetuista yliluonnollisita asioista ja hiljentämään kieltämällä, nolaamalla sekä nöyryyttämällä yhteiskunnan arvojen ja asenteiden mukaisella painostuksella. "Aivopesu" alkaa tehokkaasti jo päiväkodista, jatkuen kouluun, työelämään ja yhteiskuntamallikehyksiin lukuisilla aloilla. Tyrmätään sellaiset asiat, mitä ei voida selittää. Taustalla ihmisillä voi olla kokemuksia monistakin yliluonnollisista asioista, mutta niistä vaietaan eikä uskalla toisten kanssa puhua. Leimautumisen pelko on liian suuri ja ihmiset saadaan pysymään kulttuurisen ja tieteellisen ikeen ruodussa ja paineen alaisena. Ihmiset turrutetaan juoksemaan myös stressissä ja oravanpyörässä rahan perässä, tavoitelleen nautintoja, omaisuutta ja elämyksiä. Sitä ruokitaan mielikuvilla, mainonnalla ja luotujen pärjääjien esikuvien kautta. Päihteillä, peleillä ja tv-ohjelmilla turrutetaan loputkin kitisijät. Herkkyydet katoavat ja henkinen merkityksellisyys elämiselle, jolloin ihmisestä tulee koneiston tiedostamaton "juoksuhiiri".
Tehtävät ja oppimiskohteet vaihtelevat eri tietoisuudella ja henkisen kasvun syventyessä, samoin herkkyys vaihtelee ihmisillä saada viestejä ja omata kykyjä yms. ja viestien muodot, tarkkuudet ja tasot ovat hyvin erilaisia. Joillekin tulee nimiä, päivämääriä, muistikuvia yksityiskohtaisesti ja toisille taas epämääräisempiä tunne- ja muistikuvia. Kaikilla ihmisillä ei jostain syystä ole vielä herkkyyttä aistia, oma piintynyt maailmankuva ehkä rajoittaa tai vielä ei ole ihmisen kasvulle hyväksi "tietää" liikaa. Viestejä entisistä elämästä voi tulla monta kautta : unien, päivätajunnan takautumien ja muistikuvien kautta, entisten elämien näkijän kautta, reggressiossa tai alitajuisesna viehtymyksenä esim. johonkin toiseen kieleen ja kulttuuriin tai yllättävinä kykyinä tai taitoina.
Jos olet saanut jotain kautta viestejä entisistä elämistä, mieti niiden merkitystä sinulle tähän päivään, mikä on niiden viesti. Jos taas et ole saanut viestejä entisistä elämistä, niitä voi tulla myöhemmin, kun on sopivat olosuhteet suoraan sinulle itsellesi tai jonkun näkijän tai vaikka reggression kautta.
Vaihtuvat elämännäkökulmat jälleensyntymän selittäjänä
Haluaisin selittää menneet elämät ja elämisen merkityksellisyyden näkökulmina erilaisista elämänkohtaloista, roduista, olosuhteista, kärsimyksestä, ikuisesta sielusta ja tietoisuudesta kaiken oppimisen taustalla ja tehtävistä sekä vastuullisuudesta, joka syvenee ymmärryksen ja henkisen kehityksen myötä. Elämä on silloin oppimisympäristö aina uudestaan ja uudestaan uusilla haasteilla varustettuna.
Jos synnyt kultalusikka suussa hyvään perheeseen ja turvattuun taloudelliseen tilanteeseen ja runsauteen, oppimisläksyinä saattaa toimia silloin, miten kohtelet ja arvostat muita ihmisiä, annatko runsaudestasi myös muille vähäosaisille, näetkö elämässä muuta merkityksellisyyttä kuin rahan ja vallan kasvattamisen ja jäävätkö henkiset arvot ja yhteys unholaan, kun elät putkinäköisenä ja itseriittoisena kulutus- huvitus- ja elämyskeskeisesti. Onko ego se joka sinua vie, vai kuuluko sielun ääni ohi maallisten kiinnikkeiden.
Jos taas synnyt huonoihin oloihin, olet ehkä jo valinnut vähän haastavammat olosuhteet, jotta ne tärkeät asiat muistuisivat mieleen ja pystyisit kasvattamaan henkisyyttäsi, herkkyyttäsi, luottamustasi ja myötätuntoasi vielä pidemmälle. Sieluna halusit muuta kuin helppoa elämää, koska tiesit, etteivät helpot olosuhteet kasvata sinua läheskään samalla tavoin kuin vaikeat. Haasteina toimivat, miten selviydyt vaikeuksista, jäätkö katkeraksi, toivottomaksi, masentuneeksi vai kasvavatko hyvät ominaisuudet ja vahvuudet sekä myötätuntoisuus kaikkien kärsimyksiä kohtaan.
Jos katsomme asiaa tältä kannalta, emmekä karman mukaan, elämällä olisi rakkaudellinen ja henkisen kasvun merkitys joka elämällä. Opettaa asioita omaan tahtiin sielun kehitys ja värähde huomioiden, antaa niille vastuuta ja tietoisuutta, jotka ovat pidemmällä ja heille aikaa opetella perusasioita, jotka niitä vielä tarvitsevat. Sielunkehitys ihmisten inkarnaatioketjuissa on hyvin pitkä, joten suuria harppauksia ei kannata lastata tai odottaa yhdeltä elämältä.
Tällä näkemyksellä ihmisyyden eri puolista ja näkökulmista, meille räätälöitäisiin opetukset ja roolit, tarpeidemme ja kehittyneisyytemme mukaan. Silloin tiedostava näkee kulttuurissa kuin kulttuurissa ohi harhan ja luulojen ja pystyy ilmentämään korkeinta itseään ollen herkempi ja tiedostavampi ja toimimaan eettisesti, oikeudenmukaisesti ja rakastavasti yhteisen edun nimissä ja tietoisuutta lisäten. Sielu puhuisi enemmän energiakehojen ja maallisen kehon tasapainossa ja tähän kehitys tähtäisi. Tuoda "taivas maanpäälle" eli kytkeä sielu ihmisyyteen, vastuullisuuteen ja tietoisempaan herkkyyteen elämisen valinnoissa, teoissa ja sanoissa ja olla elävänä esimerkkinä ja toivonkipinänä myös toisille. Tähän minä uskon, mihin sinä. :)
Lapsisieluilla taas näyttäisi olevan mahdollisuus jäädä ikuiseen karman kierteeseen suorittaessa karmaa ja antamalla vuoroin karmaopetuksia (ilkeitä tekoja) toisille ihmisille. Silloin on myös vaikea nähdä hyvää ja pahaa, koska kaikki verhotaan karmaan ja anteeksiantoon. Julmurikin voi olla silloin ns. Jumalan sanansaattaja ja palvelutyötä suorittava ihminen, jonka vain pitää kiusata ja pahoin pidellä ihmisiä. Eikö julmurillekin tulisi taas lisää karmaa, jos oikein tarmokkaasti tehtäväänsä suorittaa myös karmavelan maksun ulkopuolella. Eikö tuo olisi aika vääristynyt näkökulma?
Miten sitten toimii luonnehäiriöisen karma, (jos hän on Luojanluoma ja täydellinen juuri sellaisenaan) ja saa aikaan runsaasti ikäviä ja pahoja tekoja. Onko hän vastuussa omasta luonnehäiriöstään ja sen mukanaan tuomista elämänvalinnoista.
Jos olisi tietoisuutta, tiedostaisi ihminen tekonsa ja niiden vaikutukset sisällään ja se aiheuttaisi tuskaa, kärsimystä ja syyllisyyttä toimiessasi väärin. Näin teot vaikuttaisivat jo tässä elämässä inhimillisenä kasvuna ja henkisenä myötätuntona eikä seuraavassa. Mihin karmaa sitten tarvittaisiin, vai tarvitaanko kärsimystä ja vaikeita oloja juurikin, kun ihminen edistyy henkisellä polullaan ja hän tarvitsee yhä vaativampia olosuhteita ja tapahtumia, jolloin jyvät erottuvat akanoista. Testataan todellinen voima, vapaus, rohkeus, sekä tietoisuuden, rakkauden, myötätunnon ja oikeudenmukaisuuden tajunta hyvän edistäjänä oivalluskyvyn herätessä. Silloin karman pohja olisi murtunut täysin? Liialliset hyvät ja helpot olot, kun juurikin ruokkivat itsekkyyttä ja omahyväisyyttä, eivätkä lisää myötätuntoa muille.
Milloin karman kierre sitten katkeaa - ihmisen ulospääsystäkö jälleensyntymien ketjusta ja valaistuessa? Näitä poikkeusyksilöitä tuntuisi olevan äärimmäisen vähän ja mitä olen ymmärtänyt, he eivät enää haali perhettä, kiinnityksiä ihmisiin, tuotteisiin, tavaroihin, omaisuuteen ja muihin halu-, nautinto ja tarvepohjaisiin (egoperusteisiin) kiinnityksiin, vaan ensisijainen elämän täyteyden tuoja on tietoisuus, rauha ja yhteys Kaikkeuteen. Kaikki henkilökohtainen julkisuus olisi heille turhaa tai vaikuttaminen, vaan he tyytyvät hyvinkin niukkaan elämään, ja tietäisivät, että jokainen pääsee matkansa päähän joskus, kun aika on heille oikea. Tiedostamista, oivalluskykyä ja heräämistä kun ei voi nopeuttaa ja siirtää tietoa toiselta toiselle, vaan se polku täytyy jokaisen itse kulkea.
Miksi monilla ei ole muistikuvia entisistä elämistä?
Tähänkään ei löydy yksiselitteistä näkemystä. Siihen voi olla monia syitä. Esimerkiksi ihminen ei kestäisi liikaa tietoa entisistä elämistä, vaan hän ryhtyisi elämään tässäkin elämässä ja pätemään tai ripustautumaan omiin entisiin elämiin ja elämään jonkinlaisessa puolittaisessa fantasiamaailmassa, menettäen läsnäolevan hetken, elämän ja kasvun mahdollisuudet. Voisi ajatella, että jos on perusasioissa vielä paljon oppimista, ei päähän kannata antaa turhia kuormia. Siksi verho aikaisempiin elämiin suljetaan, jos niillä ei ole tarkoituksenmukaista viestiä tähän päivään.
Yksi syy voisi olla nykyisen kulttuurin ja tieteen lamauttava ja henkisyyden, jälleensyntymän sekä sieluyhteyden leimaava ja kieltävä maailmankuva. Pyritään vaientamaan ihmiset koetuista yliluonnollisita asioista ja hiljentämään kieltämällä, nolaamalla sekä nöyryyttämällä yhteiskunnan arvojen ja asenteiden mukaisella painostuksella. "Aivopesu" alkaa tehokkaasti jo päiväkodista, jatkuen kouluun, työelämään ja yhteiskuntamallikehyksiin lukuisilla aloilla. Tyrmätään sellaiset asiat, mitä ei voida selittää. Taustalla ihmisillä voi olla kokemuksia monistakin yliluonnollisista asioista, mutta niistä vaietaan eikä uskalla toisten kanssa puhua. Leimautumisen pelko on liian suuri ja ihmiset saadaan pysymään kulttuurisen ja tieteellisen ikeen ruodussa ja paineen alaisena. Ihmiset turrutetaan juoksemaan myös stressissä ja oravanpyörässä rahan perässä, tavoitelleen nautintoja, omaisuutta ja elämyksiä. Sitä ruokitaan mielikuvilla, mainonnalla ja luotujen pärjääjien esikuvien kautta. Päihteillä, peleillä ja tv-ohjelmilla turrutetaan loputkin kitisijät. Herkkyydet katoavat ja henkinen merkityksellisyys elämiselle, jolloin ihmisestä tulee koneiston tiedostamaton "juoksuhiiri".
Tehtävät ja oppimiskohteet vaihtelevat eri tietoisuudella ja henkisen kasvun syventyessä, samoin herkkyys vaihtelee ihmisillä saada viestejä ja omata kykyjä yms. ja viestien muodot, tarkkuudet ja tasot ovat hyvin erilaisia. Joillekin tulee nimiä, päivämääriä, muistikuvia yksityiskohtaisesti ja toisille taas epämääräisempiä tunne- ja muistikuvia. Kaikilla ihmisillä ei jostain syystä ole vielä herkkyyttä aistia, oma piintynyt maailmankuva ehkä rajoittaa tai vielä ei ole ihmisen kasvulle hyväksi "tietää" liikaa. Viestejä entisistä elämästä voi tulla monta kautta : unien, päivätajunnan takautumien ja muistikuvien kautta, entisten elämien näkijän kautta, reggressiossa tai alitajuisesna viehtymyksenä esim. johonkin toiseen kieleen ja kulttuuriin tai yllättävinä kykyinä tai taitoina.
Jos olet saanut jotain kautta viestejä entisistä elämistä, mieti niiden merkitystä sinulle tähän päivään, mikä on niiden viesti. Jos taas et ole saanut viestejä entisistä elämistä, niitä voi tulla myöhemmin, kun on sopivat olosuhteet suoraan sinulle itsellesi tai jonkun näkijän tai vaikka reggression kautta.
Vaihtuvat elämännäkökulmat jälleensyntymän selittäjänä
Haluaisin selittää menneet elämät ja elämisen merkityksellisyyden näkökulmina erilaisista elämänkohtaloista, roduista, olosuhteista, kärsimyksestä, ikuisesta sielusta ja tietoisuudesta kaiken oppimisen taustalla ja tehtävistä sekä vastuullisuudesta, joka syvenee ymmärryksen ja henkisen kehityksen myötä. Elämä on silloin oppimisympäristö aina uudestaan ja uudestaan uusilla haasteilla varustettuna.
Jos synnyt kultalusikka suussa hyvään perheeseen ja turvattuun taloudelliseen tilanteeseen ja runsauteen, oppimisläksyinä saattaa toimia silloin, miten kohtelet ja arvostat muita ihmisiä, annatko runsaudestasi myös muille vähäosaisille, näetkö elämässä muuta merkityksellisyyttä kuin rahan ja vallan kasvattamisen ja jäävätkö henkiset arvot ja yhteys unholaan, kun elät putkinäköisenä ja itseriittoisena kulutus- huvitus- ja elämyskeskeisesti. Onko ego se joka sinua vie, vai kuuluko sielun ääni ohi maallisten kiinnikkeiden.
Jos taas synnyt huonoihin oloihin, olet ehkä jo valinnut vähän haastavammat olosuhteet, jotta ne tärkeät asiat muistuisivat mieleen ja pystyisit kasvattamaan henkisyyttäsi, herkkyyttäsi, luottamustasi ja myötätuntoasi vielä pidemmälle. Sieluna halusit muuta kuin helppoa elämää, koska tiesit, etteivät helpot olosuhteet kasvata sinua läheskään samalla tavoin kuin vaikeat. Haasteina toimivat, miten selviydyt vaikeuksista, jäätkö katkeraksi, toivottomaksi, masentuneeksi vai kasvavatko hyvät ominaisuudet ja vahvuudet sekä myötätuntoisuus kaikkien kärsimyksiä kohtaan.
Jos katsomme asiaa tältä kannalta, emmekä karman mukaan, elämällä olisi rakkaudellinen ja henkisen kasvun merkitys joka elämällä. Opettaa asioita omaan tahtiin sielun kehitys ja värähde huomioiden, antaa niille vastuuta ja tietoisuutta, jotka ovat pidemmällä ja heille aikaa opetella perusasioita, jotka niitä vielä tarvitsevat. Sielunkehitys ihmisten inkarnaatioketjuissa on hyvin pitkä, joten suuria harppauksia ei kannata lastata tai odottaa yhdeltä elämältä.
Tällä näkemyksellä ihmisyyden eri puolista ja näkökulmista, meille räätälöitäisiin opetukset ja roolit, tarpeidemme ja kehittyneisyytemme mukaan. Silloin tiedostava näkee kulttuurissa kuin kulttuurissa ohi harhan ja luulojen ja pystyy ilmentämään korkeinta itseään ollen herkempi ja tiedostavampi ja toimimaan eettisesti, oikeudenmukaisesti ja rakastavasti yhteisen edun nimissä ja tietoisuutta lisäten. Sielu puhuisi enemmän energiakehojen ja maallisen kehon tasapainossa ja tähän kehitys tähtäisi. Tuoda "taivas maanpäälle" eli kytkeä sielu ihmisyyteen, vastuullisuuteen ja tietoisempaan herkkyyteen elämisen valinnoissa, teoissa ja sanoissa ja olla elävänä esimerkkinä ja toivonkipinänä myös toisille. Tähän minä uskon, mihin sinä. :)
Kommentit
Lähetä kommentti